"Kohtalon herra johdattakoon taistelumme lopulliseen voittoon" – jatkosodan alkamisesta 80 vuotta

Suomi oli ennen jatkosotaa suurvaltojen välissä. Saksan apu oli Suomen puolustukselle elintärkeää, kertoo historiantutkija Henrik Meinander. Kuva: Timo Filpus

Keskiviikkona 25. kesäkuuta vuonna 1941 Neuvostoliitto pommitti 19 Suomen paikkakuntaa. Seuraavana päivänä tasavallan presidentti Risto Ryti kertoi radiossa Suomen kansalle jatkosodan alkaneen.

Todellisuudessa sotatoimet olivat alkaneet jo muutamia päiviä aiemmin, kertoo historian professori Henrik Meinander.

"Neuvostoliitto pommitti jo aiemmin suomalaisia laivaston aluksia ja lentokenttiä. Saksa käytti Suomen alueella olevia lentokenttiä pommittaessaan Leningradia".

Saksan operaatio Barbarossa, eli hyökkäys Neuvostoliittoon oli alkanut kolme päivää aiemmin, ja Neuvostoliitto tulkitsi myös Suomen osallistuvan sotaan.

Puheessaan Ryti kuitenkin pyrki korostamaan, että Suomi käy talvisodan tavoin puolustussotaa Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan.

"Käytännössä Suomi oli valmistautunut hyökkäyssotaan Saksan rinnalla jo tammikuusta lähtien", Meinander kertoo.

Lukiessaan Hitlerin sodanjulistusta kesäkuun 22. päivänä radiossa Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels julisti suomalaisten taistelevan yhdessä saksalaisten kanssa.

Neuvostoliiton ja Suomen välinen talvisota oli päättynyt runsaat 15 kuukautta aiemmin suomalaisia järkyttäneeseen Moskovan rauhaan. Talvisodan aikainen, Suomen sotasensuurin värittämä uutisointi oli jättänyt kansalaiset siihen uskoon, että rintamalla pärjättiin hyvin.

Rauhan rankat ehdot tulivat suomalaisille järkytyksenä, ja niitä pidettiin kohtuuttomina. Suomi joutui luovuttamaan noin 12 prosenttia maa-alastaan. Rauhassa menetettiin monia sellaisia alueita, joita oli sotatoimin onnistuttu puolustamaan.

Yli 400 000 suomalaisista menetti alueluovutuksissa kotinsa. Heitä pyrittiin asuttamaan mahdollisimman nopeasti muualle Suomeen.

Yksin jäänyt Suomi oli lähentynyt Saksan kanssa ja materiaalisesta avusta oli sovittu. Saksalaisia sotilaita oli saapunut Suomeen kauttakulkusopimuksen varjolla jo vuonna 1941.

Ryti kuitenkin puheessaan kiisti, että revanssihenkeä olisi kannettu. Talvisotaa parempaa lopputulosta hän sentään uskalsi Saksan aseveljenä avoimesti toivoa.

"Kohtalon herra, jonka käsissä kansamme elämä on, johdattakoon meitä, ja vieköön taistelumme lopulliseen voittoon", Ryti päätti puheensa.

Sodan alussa kohtalon herra vaikuttikin Suomelle suopealta. Karjalan Armeija aloitti hyökkäyksen heinäkuun 10. päivä, ja talvisodan rauhanneuvotteluissa menetetyt kaupungit Sortavala ja Viipuri valloitettiin takaisin elokuun aikana. Moskovan rauhaa edeltäneet Suomen rajat saavutettiin kesän loppuun mennessä.

"Saksan kanssa oli sovittu, että Suomi aloittaa hyökkäyksensä kun saksalaiset ovat jo hyvin lähellä Leningradia. Näin vastus Suomen rintamalla oli heikompi."

Joulukuussa hyökkäys pysäytettiin Syvärille, kuten saksalaisten kanssa etukäteen oli sovittu. Sekä suomalaiset että neuvostoliittolaiset kaivautuivat juoksuhautoihin. Alkoi niin sanottu asemasotavaihe.

"Asemasotavaiheessa kaatui kahden ja puolen vuoden aikana 25 000 miestä, mikä oli saman verran kuin hyökkäysvaiheessa tai talvisodassa", Meinander kertoo.

Kotirintamalla elämä oli kuitenkin verrattain rauhallista. Vaikka sota oli edelleen käynnissä, päästettiin miehiä rintamalta lomille muun muassa peltotöihin. Myös takaisin saadussa Karjalassa aloitettiin syysviljan kylvöt heti syksyllä 1941.

Talvisodan jälkeen evakkoon joutunutta siviiliväestöä pääsi palaamaan takaisinvallatuille alueille. Vuoden 1942 loppuun mennessä noin 60 prosenttia sotaa edeltävistä asukkaista oli palannut Karjalaan.

Kotiinpalaajat joutuivat heti kovaan työhön: Suomi kärsi elintarvikepulasta, ja niin sotavoimia kuin kotirintamaakin pyöritettiin paljolti saksalaisella tuontiviljalla. Karjalan pellot otettiin mahdollisimman nopeasti takaisin ruuantuotantoon. Valtaosa maasta oli jäänyt neuvostoliittolaisilta viljelemättä ja rikkaruohot olivat ottaneet vallan.

Uudelleen käyttöönotetuilla pelloilla viljeltiin etenkin heinää, mutta myös leipäviljaa. Viljoista suosituin oli kaura, sillä se sopi parhaiten rikkaruohoilta takaisin raivatuille pelloille.

Kohtalon herra käänsi kuitenkin lopulta Suomelle selkänsä. Saksan sotaonni loppui talvella 1942–1943. Tappiot Brittien johtamia liittoutuneita vastaan Pohjois-Afrikassa ja Neuvostoliittoa vastaan Kaukasuksella käänsivät sodan suunnan.

Kesällä 1944 Suomikin sai tuta Neuvostoliiton koko voiman sen hyökätessä pitkin Karjalan kannasta kohti länttä. Päähyökkäys alkoi 9. päivä kesäkuuta, ja päälinja menetettiin heti seuraavana päivänä.

Hyökkäys eteni vauhdilla. Läntisempi Vammelsuu–Taipale-linja murtui jo 14. kesäkuuta. Viipuri menetettiin uudelleen kesäkuun 20. päivä.

Lopulta puna-armeijan hyökkäys pysäytettiin Tali-Ihantalan taistelussa 25. kesäkuuta ja 9. heinäkuuta välillä. Hyökkäys torjuttiin heinäkuun aikana myös Äyräpään–Vuosaaren taisteluissa.

"Neuvostoliiton näkökulmasta sodan pääpaino oli tällöin jo etelämpänä Virossa ja Valko-Venäjällä. Karjalan kannaksen hyökkäykselle annettiin aikaa kymmenen päivää, jonka jälkeen sinne ei enää toimitettu lisäjoukkoja", Meinander selittää.

Avainasemassa hyökkäyksen torjunnassa oli Suomen aiempaa tehokkaampi tykistö, ja vihollisen pitkäksi venyneitä huoltoyhteyksiä tuhoavat saksalaiset Stuka-pommikoneet.

Onnistunut hyökkäyksen pysäyttäminen ja Euroopan sotatoimien eteneminen toivat Suomelle mahdollisuuden solmia rauha Neuvostoliiton kanssa. Länsiliittoutuneiden ja Puna-armeijan välinen kilpajuoksu Berliiniin oli alkanut, ja Stalin oli valmis suostumaan erillisrauhaan.

"Ilman Saksan apua tilanne olisi todennäköisesti ollut toinen", Meinander kertoo.

"Suomen on ollut hankalaa myöntää, miten olennaista Saksan apu oli jatkosodan torjuntavoitolle."

Moskovan välirauha solmittiin syyskuun 19. päivä. Taistelut olivat tauonneet jo kahta viikkoa aiemmin.

Rauha oli kuitenkin Suomelle kallis. Ehdot olivat vielä talvisotaakin kovemmat. Talvisodan alueluovutusten lisäksi Suomi joutui luopumaan myös Petsamosta. Lisäksi ehtoihin kuuluivat myös ankarat sotakorvaukset. Karjalaiset ja petsamolaiset joutuivat uudestaan evakkoon.

Rauhan ehtoihin kuului myös saksalaisten ajaminen maasta. Näin Suomi joutui vielä kolmanteen sotaan, nyt entistä aseveljeä Saksaa vastaan.

Yhteensä jatkosodan ja Lapin sodan taisteluissa kaatui tai katosi noin 70 000 ja haavoittui noin 160 000 suomalaista. Kodin lisäksi moni perhe menetti myös perheenjäseniään.

Kohtalon herra ei ollut lopulta Suopea myöskään Rytille itselleen. Hänet tuomittiin seitsemän muun sodanaikaisen poliittisen johtajan kanssa syyllisyydestä hyökkäyssotaan Neuvostoliiton vaatimassa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.

Ryti sai kaikkein ankarimman tuomion, 10 vuotta kuritushuonetta. Presidentti J. K. Paasikivi armahti hänet terveydellisistä syistä toukokuussa 1949.

Tekstiä kirjoittaessa on käytetty apuna Henrik Meinanderin haastattelun lisäksi Anssi Laitalan pro gradu -tutkielma Suistamolta Pohjois-Savoon, sekä Pentti H. Tikkasen teosta Suomen toinen vapaataistelu. Presidentti Rytin radiopuhe löytyy kokonaisuudessaan Ylen Elävästä Arkistosta.