Tehoapuunhankintaan

Teollisuus on viestinyt tyytymättömyyttään puukauppaan, mikä sinänsä ei ole uutta. Sen mielestä vikaa on sekä puun tarjonnassa että hintatoiveissa.

Metsänhoitoyhdistysten mielestä taas kauppa on toiminut hyvin ja tasaisesti. Samaa todistavat myös tilastot myynti- ja hakkuumääristä.

Eikö olisi aika lopettaa kiistely kantohinnoista ja ryhtyä miettimään koko puunhankinnan ketjua? Tärkeintähän teollisuudelle on puun tehdashinta.

Jos toimintaa kannon ja tehtaan välissä pystytään parantamaan, hyöty koituisi kaikkien osapuolten – teollisuuden, puunmyyjien sekä hakkuukone- ja kuljetusyrittäjien –

hyväksi.

Tätä nykyä puun kulku tehtaalle on kaukana taloudellisuudesta: samaa kylätietä ajavat peräkkäin kolmen ison yhtiön, sahalaitoksen ja metsänhoitoyhdistyksen lavettiautot kuljettaen miljoonakoneita pikku leimikolta toiselle.

Jokaisella on pula hakkuukohteista normaalikeleilläkin, koska valmiiksi ostettuja leimikoita on vähän. Seuraava hakkuukohde saattaa sijaita pitäjän toisella reunalla tai peräti toisessa kunnassa!

Viime syksyn tapaisilla keleillä ongelma vielä moninkertaistuu.

Miksi ei satsata riittävän leimikkovarannon hankintaan? Ostajat eivät halua sitoa pääomaa pystyvarastoon – rahan kierron pitää olla mahdollisimman tehokasta! Onko tässä järkeä, kun rahan hinta eli korkokin on nyt historiallisen alhainen?

Onko selitys siinä, että yhtiön pieni rahoitussäästö koituukin

korjuuyrittäjän suureksi tappioksi koneiden alituisten siirtojen muodossa?

Pitäisikö puutoimitusten tehostamiseksi siirtyä ”Ameriikan malliin”?

Siellä kokonaisurakoitsijat hoitavat koko homman: ostavat leimikot, hakkaavat ja kuljettavat puut tehtaalle asti. Kaikki siis tapahtuu saman ketjun ja johdon sisällä ilman turhia saumakohtia.

Miksei meilläkin korjuuyrittäjä voisi hankkia puut kannolta käyttöpaikalle asti? Tällaisina kokonaisyrittäjinä voisivat toimia hakkuukoneyritykset yksin tai yhteistyössä.

Yhtenä toimittajana voisi olla myös metsänhoitoyhdistys sitten, kun metsänhoitoyhdistyslain muutos mahdollistaa sen toiminnan myös puun ostossa.

Jo tälläkin hetkellä hommaa on vähän harjoiteltu: metsänhoitoyhdistykset ovat toimittaneet puuta pienimuotoisesti tehtaille, sahoille ja rautatieasemille.

Tehdastoimitusten yleistyessä teollisuus voisi purkaa kallista hankintaorganisaatiotaan. Toimittajille muodostuisi vähitellen omat toiminta-alueensa, ja koneiden kalliit siirtelyt vähenisivät.

Kun kustannussäästöä syntyisi, voisivat kaikki osapuolet saada siitä osansa. Teollisuuskin olisi voimansa tunnossa, kun se voisi kilpailuttaa puun toimittajia keskenään!

HAKKAMIES

Avaa artikkelin PDF