Ilomantsin maamiesseuran uusi nousu alkoi 20 vuoden hiljaiselon jälkeen

Vanhan hallituksen jäsen Jussi Lauronen ja uusi puheenjohtaja Joonas Potkonen tutkivat Ilomantsin maamiesseuran ainoaa tallella olevaa kansiota. Siinä on toimintakertomuksia 1980-luvun alusta vuoteen 1992 saakka. Kuva: Jarno Artika

Ilomantsin maamiesseura on yksi 3 000:sta elvytetystä yhdistyksestä, joita uhkasi lakkautus tammikuun 13. päivä.

Uinuva seura heräsi henkiin 30.12.2016, sillä uusi viljelijäpolvi ei halunnut seuran ja maamieshistorian painuvan unholaan.

"Muiden yhdistysasioiden yhteydessä tuli esiin tieto, että Ilomantsin maamiesseura on PRH:n lakkautettavien listalla. Meinasimme jo luopua hankkeesta syksyllä, kun emme löytäneet mitään tietoa. Sitten löytyi yhdestä maatalosta yksi kansio ja siitä saimme pontta hoitaa seuran toimintaan", uudeksi puheenjohtajaksi valittu maaseutuyrittäjä Joonas Potkonen sanoo.

Patentti- ja rekisterihallitus PRH poistaa lain muuttumisen vuoksi perjantaina 13. tammikuuta rekisteristä kaikki sellaiset yhdistykset, joilla ei ole ollut toimintaa vuoden 1995 jälkeen.

PRH listasi elokuussa 41 000 poistuvaa yhdistystä. Sen jälkeen niistä noin 3 000 on aktivoitunut, joten poistumassa on 38 000 yhdistystä, PRH:n valvonta- ja lakipäällikkö Terhi Maijala arvioi.

Kaikkiaan Suomessa on noin 138 000 yhdistystä.

Uinuvan yhdistyksen voi vielä pelastaa tekemällä PRH:lle kirjallisen ilmoituksen 12. tammikuuta mennessä.

Jos yhdistyksen tiedot ovat rekisterissä ajan tasalla, riittää vapaamuotoinen kirjallinen ilmoitus. Jos tiedot ovat vanhentuneet, ne pitää ensin päivittää.

Ilomantsissa seuran yhteiset koneet pitivät aikanaan toimintaa yllä. Kuivurin lisäksi oli ainakin viljanlajittelija, kylvökone, siirtoruuvi ja viljan kosteuden mittaaja. Uusi toiminta on enemmän yhdessä tekemistä.

”Järjestetään koulutuksiin kimppakyytejä, painetaan t-paidat, lähdetään SM-kyntöihin Liperiin ja kuminanviljelyksen koulutuspäiville Savonlinnaan. Paikallisen viljelijäporukan yhteenpuhaltamista”, Potkonen luettelee suunnitelmia.

Maamiesseura on myös linkki uuden ja vanhan viljelijäpolven välille.

”Jotta tietotaito siirtyisi uudelle porukalle. Yksi vanhan hallituksen jäsen oli kokouksessa”, Potkonen sanoo.

Hän haluaa selvittää yhdistyksen historiaa. Paljoa ei tiedetä, ei edes tilillä olevia varoja. Kylvökone on tallella.

Seuran viimeisessä pöytäkirjassa tarjotaan arkistoa Ilomantsin pienviljelijäkoululle, mutta tiedossa ei ole, onko näin tehty. Koulukin on jo lopetettu.

Seuran nimi on Ilomantsin maamiesseura. Se ei kuitenkaan ole koko kunnan, vaan kuntakeskuksen ympärillä olevien viljelijöiden seura.

”Ja lähimmän kylän Kuuksenvaaran kylän. Sivummalla olevilla kylillä on muita seuroja.”

Ajatus yhteisistä koneista ei ole kadonnut. Potkonen harkitsee, jos lahjoittaisi seuralle 15-piikkisen kultivaattorin.

”Se voisi auttaa varojen keräämisessä. Jäsenmaksut eivät nykyisin enää riitä.”

Seurasta voi olla hyötyä myös EU-rahan kannalta. Yhdistyksen kautta EU-hankkeita on helpompi hakea.

Ensi syksylle suunnitellaan kekri-juhlaa.