Kirjat Elämän aallokkoa, koetun kuvia
Joni Skiftesvikin (s. 1948) teoksen raami on kesä 2011. Valkoinen taksi hakee vaimon, jolla on edessä lentomatka sydämensiirtoleikkaukseen Meilahteen. Kirjailijalle itselleen on tehty neljä pallolaajennusta ja taas ottaa rinnasta. Ambulanssi vie miehen tarkkailuun. Elämä on katkolla.
Kirjailijan mieleen alkaa palautua koetun elämän käännekohtia. Syntymästä alkaen on draamaa riittänyt. Kätilö kieltäytyi tulemasta, sillä nuorta synnyttäjää ei vielä ollut vihitty norjalaisen merimiehensä kanssa. Oli haettava poliisi kätilöä käräjätuvalla uhkaamaan.
Myöhemmin aallokko käy korkeana, elämä kuljettaa ilojen ja surujen keinuihin. Meri on läsnä niin koetussa kuin kirjoissakin, konkreettisena ja symbolina.
Äiti tienasi elannon raskaassa työssä ahtaajana, laivan lastaajana. Häneltä poika oppi sitkeyden. Kun Joni lähti 13-vuotiaana Repolan tapulille lautoja kantamaan, äiti opasti: ”Älä putoa ja muista tehdä kovasti työtä. Jos saa laiskan ja luovuttajan maineen, siitä ei pääse koskaan eroon.”
Lukiokin tuli käytyä, vaikka kauppias epäili kouluhalujen köyhän pennulta pian lähtevän. Myöhemmin, vaihe vaiheelta, toimitusharjoittelijasta tuli julkaisujohtaja, kirjoittajasta merkittävä kirjailija. Skiftesvikiä on käännetty 12 kielelle ja hänet on kolmasti nostettu Finlandia-palkintoehdokkaaksi.
Menestys herättää kateutta. Kirja näyttää kanssaihmisten raadollisuuden. Skiftesvikin pojille kostetaan se, että isä työskentelee keskustalaisessa lehdessä. Naapureitten takia perheen on lähdettävä vastarakennetusta talostaan.
Sikftesvik ei kirjoita elämänsä tarinaa kronologisesti, vaan leikkaa välähdyksiä, kuin elokuvan kohtauksia. Pysähdyttävintä on, kun hän vie suuren murheensa äärelle. Kymmenvuotias Kim-poika hukkui kaverinsa kanssa. Pojat olivat löytäneet kanootintapaisen ja lähteneet uhkarohkealle seikkailumatkalle.
Sydänleikkaus onnistuu ja elämä tasoittuu, mutta kirjassa tuo jää auki. Elämä on kesken niin kauan kuin elämää riittää. Se on kamppailua aallokossa kohti silmissä siintävää saarta. Tunnustan että muutaman kerran oli pyyhittävä kyyneleitä tätä matkaa myötäeläessä.
ANELMA
JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Joni Skiftesvik:
Valkoinen Toyota vei vaimoni.
246 sivua. WSOY
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
