EU:n maatalouspolitiikasta yritetään saada aikaan sopu – Suomi huolissaan ehdotuksesta, joka voisi johtaa tukimenetyksiin

Jäsenmaat ja EU-parlamentti ovat olleet erimielisiä tukien ehdollisuudesta eli siitä, kuinka suuri osuus maataloustuista tulisi varata ympäristö- ja ilmastotoimiin. Kuva: Pasi Leino

EU:n maatalousministerit kokoontuivat viime viikolla yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (cap) suunnasta.

Vuonna 2023 alkavaa politiikkauudistusta on valmistelu jo kolmen vuoden ajan, ja ratkaisun odotetaan syntyvän muutamien seuraavien viikkojen aikana.

"Ministerit olivat yksimielisiä siinä, että neuvosto on edistynyt kannassaan. Olisi tärkeää, että muut instituutiotkin tulisivat vastaan", Suomen maatalousneuvos Kari Valonen kertoo MT:lle.

Edellytykset sopuun ovat Valosen mukaan vahvemmalla pohjalla kuin toukokuun lopulla, jolloin ratkaisua yritettiin viime kerralla. Suomen mielestä maatalouspolitiikan uudistus tulisi saada pian maaliin.

Komissiolta odotetaankin tällä viikolla uusia kompromisseja, joita Euroopan parlamentti ja jäsenmaat pääsevät arvioimaan. Juhannuksena on luvassa pitkä kokousputki, joka tulee todennäköisesti olemaan sovun kannalta ratkaiseva.

"Kaikki korostivat, että viljelijöiden näkökulmasta olisi tärkeää, että toimeenpano saadaan alkuun eikä tämä enää viivästy. Nyt aletaan olla kalkkiviivoilla. Tarvitaan kaikkien osapuolten vastaantuloa."

Kun sopu on saatu aikaan, jäsenmaat lähettävät omat maataloussuunnitelmansa EU-komissiolle, joka hyväksyy maakohtaiset ohjelmat.

Viimeisiä neuvotteluita käydään muun muassa siitä, minkä verran ilmasto- ja ympäristötoimiin ohjataan rahaa. Pohjoisena maana Suomi on tavoitellut joustoja eri toimiin, esimerkiksi peltojen talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen ja viljelykiertoon.

Maatalouspolitiikan ympäristökokonaisuus koostuu viljelijöille pakollisista ympäristötoimenpiteistä, eli niin kutsutusta "ympäristöehdollisuudesta", suorien tukien viljelijöille vapaaehtoisista ekojärjestelmistä sekä maaseudun kehittämistukien ympäristötoimenpiteistä.

Jäsenmaiden mielestä ekojärjestelmien rahoituksen tulisi olla 20 prosenttia kokonaistukimäärästä, kun taas Euroopan parlamentti ehdottaa 30 prosenttia. Kompromissi on muotoutumassa 25 prosenttiin. Maaseudun kehittämisrahoista ympäristö- ja ilmastotoimiin osoitettaisiin noin kolmannes.

Tämän lisäksi EU-instituutiot ovat neuvotelleet tukien uudelleenkohdentamisesta, jolla tukia voitaisiin ohjata suurilta tiloilta pienemmille. Euroopan parlamentin mukaan kymmenen prosenttia maatalousbudjetista tulisi käyttää uudelleenjakoon, kun taas Suomen mielestä tätä varten ei tulisi lukita tiettyä lukua.

Suomi on painottanut, ettei sillä ole valtavaa määrää suuria tiloja, jotka saisivat tukirahoja pienten kustannuksella.

"Toivomme, että strategisessa suunnitelmassa voisimme perustella, ettei kohdentamisen tarve on tilarakenteesta johtuen pienempi ja voidaan soveltaa toista prosenttia", Valonen toteaa.

Uutena asiana politiikassa on niin kutsuttu sosiaalinen ehdollisuus. Sen mukaan jäsenmaiden tulee noudattaa tiettyjä työlainsäädäntöjä, jotta maataloustukivirrat rullaisivat.

Valosen mukaan keskustelussa on auki edelleen se, mitä työlainsääntödirektiivejä esitys koskee. Pelkona on riski lisääntyvään byrokratiaan, mitä uusi maatalouspolitiikka on alun perin halunnut taklata.

Uudistus tarkoittaisi käytännössä, että jos jäsenmaa ei noudattaisi työlainsäädäntödirektiivejä, maan saamat tuet menisivät jäähylle.

"Sääntöjen puutteista – vakavuudesta riippuen – ilmoitettaisiin maksajavirastolle, mikä voisi johtaa tukimenetyksiin", Valonen vahvistaa.

Lue myös: Sopu maatalouden tulevaisuudesta epäonnistui ja siirtyi eteenpäin – "EU-parlamentti ei tullut kannoissaan vastaan"