Biotalousohjelmasta vipuvoimaaluonnonvara-alan kehittymiseen
vierasyliö
Iso osa Suomen kansantaloudesta perustuu luonnonvarojen
käyttöön. Kansainvälisessä työnjaossa olemme luonnonvarojen tuottaja- ja jalostajamaa, kuitenkin sen positiivisessa merkityksessä: tuotantomme on kestävää ja perustuu korkeaan osaamiseen ja
teknologiaan.
Luonnonvara-ala elää
viennistä. Tulevaisuudessa
globaaleilla markkinoilla
menestyy se, joka tunnistaa
nopeasti kysynnän muutokset ja vastaa asiakkaiden
odotuksiin innovatiivisesti ja joustavasti.
Luonnonvara-alalla nämä odotukset liittyvät yhä
useammin kestävyyteen tai
siihen, miten eko-ajattelu
tuodaan esille.
Kestävän luonnonvarateollisuuden keskeinen elementti
on resurssitehokkuus
– raaka-aineita ja energiaa
tulee käyttää mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti tuotteen koko elinkaaren ajan. Materiaalivirtoja on syytä
katsoa yli toimialarajojen
tavoitteena resurssien optimaalinen hyödyntäminen ja kierrätys.
Resurssitehokkuus on
tärkeää Suomellekin, mutta
erityisesti kestävän kasvun haaste korostuu nopeasti
teollistuvissa maissa.
Iso osa maapallon resursseista
kulutetaan Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Venäjällä.
Tämä tarjoaa vientimahdollisuuksia suomalaiselle cleantech-osaamiselle eli ympäristöliiketoiminnalle: maailma
huutaa ratkaisuja niiden
resurssien käyttöön, joista
kussakin maassa tai kullakin toimialalla vallitsee niukkuutta.
Cleantechin maailmanmarkkinat ovat vahvassa kasvussa, mutta moni tekijä jarruttaa yhä
suomalaisen ympäristöliiketoiminnan kasvua.
Yritykset peräänkuuluttavat lainsäädännön selkeyttämistä ja kilpailukykynäkökohtien
parempaa huomioimista.
Erityisesti pk-yrityksille
kohdistuvaa hallinnollista
taakkaa on kohtuullistettava.
Taustalla vaikuttaa jo pitkään jatkunut trendi, jossa globaalisti
epätasapuolinen EU-sääntely ja raskas kansallinen sääntely uhkaavat suomalaisten kilpailukykyä.
Suomessa hyväksyttiin
vuonna 2010 uusi luonnonvarapolitiikka. Se sisälsi monia
kannatettavia linjauksia, mutta toimeenpano antaa yhä odottaa itseään.
Hallinnon siiloutuneisuus ja epäselvä vastuutus vaikeuttavat käytännön uudistuksia.
Suomen hallitus on hiljattain käynnistänyt biotaloustyöryhmän, jolla on tuhannen
taalan paikka ottaa konkreettisia edistysaskelia dynaamisemman toimintaympäristön hyväksi.
Ohjelman tulee paneutua
erityisesti pk-yritysten tarpeisiin – niiden varassa luodaan uutta liiketoimintaa Suomeen.
Biotalousohjelmalle tulee asettaa ainakin kolme
tavoitetta.
Ensiksikin tahtotilaa on
tarkennettava.
Toimeenpano tulee varmistaa selkeällä vastuutuksella sekä riittävillä resursseilla. Samalla
tulee huomioida Suomen
tavoitteet EU:ssa. Suomalaisen biotalouden etua on valvottava EU:ssa esimerkiksi standardien määrittelyissä ja biomassojen kestävyyden määrittelyssä.
Toiseksi Suomessa on
lähdettävä nostamaan luonnonvara-alan jalostusastetta.
Asiakaslähtöisyys ja
kysyntään vastaaminen ovat tässä avainasemassa. Lisäarvoa tuottaa designin, tietotekniikan tai eko-ajattelun yhdistäminen esimerkiksi puutuotteisiin tai rakentamiseen.
Niin ikään arvokemikaaleista
tai kaivannaisten jalostamisesta saatava hyöty on raaka-aineen myyntiä suurempaa ja monesti logistisesti edullisempaa.
Uudistumiseen on Suomessa hyvä perusta: hallitsemme
tuotantoteknologiat, meillä on tietopohjaa ja osaamme luoda uusia kumppanuuksia. Lisää panostusta tarvitaan kaupallistamiseen ja markkinointiin.
Kolmanneksi hallinnon
toimintaa on kehitettävä
erityisesti innovatiivisen pk-yrityksen näkökulmasta.
Kiireellisimpiä tehtäviä on lupamenettelyjen sujuvoittaminen ja virtaviivaistaminen. Lupien lukumäärää on
karsittava ja keskitettävä niitä rajallisemmalle joukolle osaavia viranomaisia.
Iso käytännön vaikutus olisi sillä, että lupien voimassaoloaikoja pidennettäisiin nykyisestä muutamasta vuodesta yli kymmeneen vuoteen.
Pilotointiin ja uusien
innovaatioiden käyttöönottoon olisi suhtauduttava nykyistä kannustavammin. Tarvittaessa on luotava kokeilulainsäädäntöä ja -alueita, joilla voidaan
kehittää uusia toimintatapoja, erityisesti kun toiminnan
mittakaava on pieni tai riskit muutoin vältetty.
Pk-yritysten menestys on avainasemassa Suomen luonnonvaratalouden tulevaisuuden
kannalta. Hallinnon on kehitettävä asiakaslähtöisyyttä, jossa
innovatiivisuuteen kannustetaan.
Tässä suhteessa Saksasta
voi ottaa oppia. Hallinto on
palvelutehtävässä, ei lyömässä
kapuloita rattaisiin. Viranomaisten vaatimukset on oltava ennakoitavissa ja yrityksiä
on opastettava ratkaisujen
löytymiseen.
Näin Suomen talousperustaa viedään eteenpäin.
JOUNI LIND
Kirjoittaja toimii luonnonvarateollisuuden asiantuntijana
Elinkeinoelämän keskusliitto EK:ssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
