Hallitus sanelee pian lasten yöunetkin
Kotihoidon puolittamisen mainostettiin parantavan tasa-arvoa, mutta kenen? kysyy Virpi Poikolainen. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoHallitus löi jälleen viisaat päänsä yhteen ja sai aikaan rakennepaketin. Olin kuvitellut, ettei mikään tämän hallituksen tuotos voisi yllättää, mutta kyllä se jälleen kerran ylitti itsensä.
Villeimmissä unelmissani olin ajatellut, että viimein puututtaisiin ripeästi työttömyyteen, kiristettäisiin varakkaimpien verotusta ja pohdittaisiin jopa eläkekaton asettamista. Tai lopetettaisiin eteläeurooppalaisten holtiton tukeminen.
Mutta eikö mitä, työurien pidentämisen mallinukeiksi keksittiin kotiäidit ja suurempien kaupunkien pelastusrenkaiksi määrättiin ympäröivät pikkukunnat maineen ja mantuineen. Kuntien rokottaminen on taas hyvää vauhtia johtamassa kunnallisverojen korotuksiin ja sitä kautta yhä etäämmäs progressiivisesta verotuksesta.
Kotihoidon puolittamisen mainostettiin parantavan tasa-arvoa – kenen? Ei ainakaan yksinhuoltajan lapsen. Tai yrittäjän lapsen.
Esimerkiksi sopinee oma perheeni. Mies on koneyrittäjä, eikä voi jäädä töistä pois. Minusta ei konehommiin ole. Fysioterapeutin työtä minulle olisi tarjolla kauempana, ei omassa kunnassa.
Näin ollen, mikäli veisimme 2- ja 3-vuotiaat lapsemme hoitoon, se tietäisi heille pitkiä päiviä hoidossa ja minulle reilusti ajokilometrejä huonoissakin keleissä sekä ajoittain vähillä yöunilla – lasten unta kun ei hallitus sentään kykene säätelemään. Lisäksi ekaluokkalaisemme iltapäivähoito täytyisi järjestää.
Vaikka kotihoidontuki on pieni, meille se on ollut tärkeä ja säännöllinen tulo lapsilisien lisäksi. Yrityksen tilitykset ovat pitkässä juoksussa ja tienestit sieltä tiukassa, joten tuo pieni tulo on tuonut meille turvaa ja vakautta.
Lasten vieminen hoitoon ja minun töihin meno ei ole meille realistinen vaihtoehto. Näin ollen tulemme elämään entistäkin niukemmin, mikäli tuki loppuu.
Tämän arvovalinnan tulemme tekemään, sillä me haluamme pienten lastemme kasvavan ja kehittyvän kotona ja haluamme, että heidän arjessaan on läsnä jatkuvasti oma vanhempi.
Kotihoidontuki tulee olemaan suoraan ostovoimastamme pois, sillä kulutukseen se on jokaista senttiä myöten mennyt. Tuntuu varsin katkeralta ajatella, että samaan aikaan on perheitä, jotka säästävät lasten lapsilisät. He eivät tarvitse sitä elämiseen, vaan kykenevät sijoittamaan rahan - ja tekevät sen valtion tukemana.
On selvää, että uudistuksia tarvitaan, mutta ei tällä tavoin, kylmästi. Ja jos ei hyvällä, niin sitten pahalla.
Sen lisäksi, että hallitus haluaa määrätä perheitä, se kuntauudistuksellaan kävelee niin perustuslain kuin paikallisen itsehallinnon yli – ja vielä pyyhkii jalkansa niihin. Selvä suuntaus on se, että valtaa keskitetään yhä pienemmälle joukolle ja kauemmas ihmisestä. Ollaanko maatamme viemässä kohti harvainvaltaa?
Kuntaliitoksissa yksi tärkein tekijä on kaavoitus. Keskuskaupungeista sanellaan, mitä laitamille rakennetaan ja että rakennetaanko.
Rakennuslupa omalle maalle voi olla tiukassa harvaanasutulla seudulla, mutta sitäkin tervetulleempia sinne ovat kaivos- tai tuulivoimayhtiöt. Tästä esimerkki löytyy Jyväskylän Korpilahdelta, jonne suunniteltuun tuulivoimapuistoon ei taideta edes paikallisten asukkaiden mielipidettä kysyä.
Toivottavasti he, jotka maatansa tuulimyllyn alle vuokraavat, tietävät kuka on vastuussa myllyn purkamisesta ja maapohjan ennallistamisesta. Se päivä voi nimittäin olla yllättävänkin lähellä, kun valtion tuki päättyy ja toiminta katsotaan kannattamattomaksi tai ympäristöhaitat todetaan sietämättömiksi.
Valoisamman tulevaisuuden toivossa,
Virpi Poikolainen
Konnevesi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
