Oma pelto on kaupunkilaisilleoiva oppitunti ruuan vaiheisiin

Helsinkiläisen Herttoniemen Ruokaosuuskunnan viljelyhanke on osoittautunut menestykseksi. Sadon laatuun ja määrään sekä osuuskunnan toimintatapaan on oltu tyytyväisiä.

Neljä viidestä jäsenkyselyyn vastanneesta kertoo, että oman pellon viljelyn seuraaminen on lisännyt heidän tietoisuuttaan ruuan tuotantoon ja kulutukseen liittyvistä laajemmista kysymyksistä.

Kaupunkilaisten oma pelto -hankkeella on takana kolme viljelyvuotta.

Hankkeen ideana on niin sanottu kumppanuusmaatalous. Siinä viljelijä ei myy tuottamaansa ruokaa tukulle vaan suoraan kuluttajille.

Kuluttaja ostaa viljelijältä ”ruokaosakkuuden” ja maksaa sen etukäteen. Osuuttaan vastaan jäsenet saavat viljelijän satoa niin pitkään kuin sitä riittää. Lisäksi he voivat vaikuttaa viljelypäätöksiin.

Herttoniemen Ruokaosuuskunta etsi ensin kumppaniviljelijää ruokapiirinsä tavarantoimittajien joukosta, osuuskunnan perustajiin kuuluva Olli Repo kertoo. Kun halukasta viljelijää ei löytynyt, vuokrattiin oma pelto ja palkattiin sille viljelijä.

Oma pelto -hankkeeseen osallistuvat maksavat etukäteen satomaksun, joka tänä vuonna oli 400 euroa. Ensimmäisenä vuonna maksun maksoi 115 jäsentä, toisena 135 ja tänä vuonna jo 160.

Enemmänkin tulijoita olisi, mutta peltoala rajoittaa jäsenmäärää, Repo kertoo. Osuuskunnalla on käytössään 2–3 hehtaaria peltoa. Palkattuja viljelijöitä oli viime kesänä kaksi.

Kun satoa alkaa tulla, sitä jaetaan jäsenille kerran viikossa.

Jäsenet saavat viikoittain tiedon, mitä ja millaisia määriä on tarjolla. Kukin ilmoittaa, ottaako tuotteet vastaan.

Vastausten perusteella tuotteet pakataan pellolla autoon ja kuljetetaan kolmeen jakelupisteeseen. Niistä jokainen hakee viikon tuotekorinsa, johon saattaa kuulua vaikkapa kaksi kiloa perunaa, yksi kesäkurpitsa, viisi punajuurikasta ja viisi porkkanaa.

Kun jaossa on jotakin harvinaisempaa, esimerkiksi kyssäkaalia, osuuskunnan nettisivuilla annetaan ruokaohjeita sen käyttöön.

Osuuskunnan jäsenille tänä vuonna suunnattuun kyselyyn vastasi 107 henkilöä.

Osuuskuntaan kuulumisen tärkeimmiksi syiksi mainitaan halu tuntea ruuan alkuperä sekä halu syödä lähellä tuotettua. Nämä olivat tärkeitä jokaiselle vastaajalle.

Lähes kaikki osuuskuntalaiset myös haluavat luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa.

Ruuan edullisuus ei ole osuuskuntalaisille tärkeimpien asioiden joukossa. ”He eivät tule jäseniksi halvan ruuan takia vaan saadakseen tietää, mistä heidän ruokansa tulee”, Repo summaa. ”Tämä periaate on säilynyt koko ajan, vaikka porukka on vaihtunut ja sitä on tullut lisää.”

Osuuskunta ei pyri muuttamaan jäsentensä ruokatottumuksia eikä yritä herättää keskustelua ruuantuotannon periaatteista, Repo toteaa. Toiminnassa mukana oleminen on kuitenkin johtanut siihen, että näitä asioita pohditaan aiempaa tarkemmin.

78 prosenttia vastaajista toteaa, että mukanaolo on lisännyt heidän tietoisuuttaan ruuan tuotannosta ja kulutuksesta laajemmin. 85 prosenttia katsoo, että jäsenyys on parantanut heidän elämänlaatuaan. 86 prosenttia toteaa, että omalta pellolta saatu sato on mahdollistanut aiempaa monipuolisemman ruuanlaiton.

Kumppanuusmaatalous on monessa muussa Euroopan maassa ja Pohjois-Amerikassa huomattavasti laajempaa kuin Suomessa.

Repo uskoo, että malli yleistyy meilläkin. ”Meidän osuuskuntamme tyyppisiä on jo monessa kaupungissa. Mutta myös viljelijät alkavat nähdä kuluttajien mukaan ottamisen järkevänä.”

Hän arvioi, että tilat pystyvät parantamaan kannattavuuttaan kumppanuusmaatalouden avulla. Lisäksi tuottaja saa uutta motivaatiota. ”Tukun kanssa hän puhuu määristä ja hinnasta, kuluttajan kanssa laadusta ja mausta.”

Herttoniemen ruokaosuuskunta jatkaa viljelyä ensi vuonnakin. Nyt palkkalistoille etsitään viljelijää, jolla on kokemusta maatalouskonetöistä. Lisäksi tarjolla on työharjoittelupaikkoja.

Lisäksi tarvitaan koneita, Repo kertoo. ”Haussa on kolmisiipiset, 14-tuumaiset, mielellään automaattiaurat; perunanistutuskone, esimerkiksi 2-paikkainen kuppikone; rikkamestariin sopiva liekitysjärjestelmä; taimien istutuskone; sokerijuurikashara ohjaimineen ja siihen erilaisia teriä ja Lännen istutusyksiköt; peräjyrsin, penkintekokone sekä lannoitteen keskipakolevitin.”

Repo arvelee, että Maaseudun Tulevaisuuden lukijoilta löytyisi sopivia koneita. ”Tarjoa tai lahjoita!”

SATU LEHTONEN

Avaa artikkelin PDF