Riistatalous voisi työllistääja tuoda rahaa maaseudulle

Monet metsästysseurat järjestävät vierasjahteja. Kuvassa Suomen metsästäjäliiton rusakkojahdin osanottajia Etelä-Hämeen Lopella viime syksynä. Reijo Vesterinen Kuva: Viestilehtien arkisto

Suomen riistasaaliin arvoksi on laskettu vuoden 2010 hinnoilla 83 miljoonaa euroa. Siitä hirvieläinten osuus on 61 miljoonaa.

Saaliista vain noin kymmenesosa tulee myyntiin, valtaosan syövät metsästäjät itse.

Suurtalouksiin hirvenlihaa päätyy vain neljäsosa siitä määrästä, mitä tuodaan ulkomailta esimerkiksi saksanhirven lihana. Poroakin käytetään suurtalouksissa kolme kertaa riistaa enemmän.

Maa- ja metsätalousministeriön selvitysryhmän mielestä tilanne johtuu kehittymättömistä markkinoista.

Ravintolat eivät saa tarpeeksi myöskään tarhatun riistan lihaa.

Villisianlihan tarjonta on lisääntynyt, kun eläinten tuonti elävinä Suomeen vapautettiin vuonna 1992.

Tarhatun riistan ruhohinnaksi selvitysryhmä on saanut 8–15 euroa ruhokilolta. Luonnonriistaa myydään raportin mukaan halvalla, 3–5 eurolla kilo.

Suomessa on selvityksen mukaan noin 200 metsästysmatkailun toimijaa. Kärkiyrityksiksi lasketaan niistä noin 25.

Yritykset ovat pieniä 1–3 henkilön perheyrityksiä. Ne toimivat joko valtion mailla, metsästysseurojen mailla tai yritysten omilla mailla.

Toimijat keskittyvät Lappiin, Pohjois-Pohjanmaalle, Itä- ja Keski-Suomeen. Taloudellisesti merkittävimmät riistatilat ovat Uudellamaalla ja Hämeessä.

Pääelinkeinonaan riistataloutta harjoittavia toimijoita on noin 60.

Noin 15 tilalla kasvatetaan fasaaneita ja järjestetään ajometsästyksiä. Muutamilla tiloilla istutetaan myös heinäsorsia, ja osa tiloista tarjoaa lisäksi sorkkaeläinten metsästystä. Fasaanitilojen yhteiseksi liikevaihdoksi selvitys kertoo 4–6 miljoonaa euroa.

Ammattiriistanhoito työllistää noin 60 kokoaikaista ja 60 osa-aikaista henkilöä.

Raportin mukaan riistataloutta ei Suomessa tunnusteta tilojen pääelinkeinona.

Maanviljelyn ja riistatalouden yhteensovittaminen on hankalaa. Esimerkiksi peltoriistalle välttämätön suojakasvillisuus ojanpientareilta ja kivien ympäriltä joudutaan niittämään maataloustukien vuoksi.

Jos riistasta ja metsästyksestä saadaan rahaa, sen jakaminen tasapuolisesti on haastavaa.

Suomessa on yleinen käytäntö, että varsinkin yksityiset maanomistajat ”vuokraavat” metsästysoikeuden ilmaiseksi, yleensä peijaiskutsua vastaan. Sen vuoksi omistajat eivät katso hyvällä, mikäli joku ryhtyy tekemään bisnestä heidän maillaan.

Metsästysseuran riistaturisteilta saamien rahojen käytöstä raportti kertoo hyviä esimerkkejä.

On rakennettu kosteikko ja lintutorneja, pystytetty kota, kunnostettu metsäteitä ja tarjottu yhteiset pakastimet marjastajille.

Metsästysmatkailijoiden tuomat tulot jakautuvat parhaimmillaan myös kaupoille, huoltoasemille, oppaille, ruokapalveluyrityksille, yhdistyksille, lihankäsittelijöille ja jopa eläintentäyttäjille.

Metsästysseurojen väki ikääntyy. Valtaosa jäsenistä saattaa asua kaupungeissa satojen kilometrien päässä seuran toiminta-alueesta.

Työryhmä väläyttää yhdeksi maaseudun yrittäjäksi riistatalkkaria.

Suomen riistaeläintiheydet eivät mahdollista laajamittaista metsästysmatkailua. Valtion maiden lupapolitiikkakaan ei siihen kannusta.

Uhkana työryhmä näkee laajenevat luonnonsuojelualueet ja niiden metsästyskiellot.

Mahdollisuuksia on työryhmän mielestä esimerkiksi hirvieläinten vuotien sekä villiturkisten jatkojalostuksessa.

20-henkistä selvitystyöryhmää johti ministeri Kalevi Hemilä. MTK:ta työryhmässä edustivat johtaja Minna-Mari Kaila sekä lakimies Vesa Malila.

Seuraavaksi on tarkoitus käynnistä kaikkiaan 20 hanketta, joita työryhmä on ehdottanut.

REIJO VESTERINEN

Avaa artikkelin PDF