Tietokirjailijasuojelee luontoa kirjoittamalla
”Ei kaikesta voi kilahtaa raha ja ropo. On etuoikeus, että harrastuksesta on tullut työ. Siitä pitää olla kiitollinen”, Lasse J. Laine sanoo. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoINKOO
”Olen seurannut luontoa vuodesta 1961, eikä koskaan kevät ole ollut näin myöhässä”, inkoolainen biologi ja tietokirjailija Lasse J. Laine toteaa.
”Kullakin linnulla on aikansa. Vasta eilen näin ensimmäiset västäräkit, ja tänään niitä oli jo kahdeksankymmentä. Ensin tulevat tunnustelijat ja sitten rysäys.”
Vesisade ja lämpö ovat saaneet laulurastaat ja punakylkirastaat lähtemään Ranskasta kohti Suomea. Kevätmuutto koskettaa erityisellä tavalla lintuasiantuntijaa. Muuttajat ovat kuin ystäviä.
”Avasin aamulla ikkunan ja kuulin ensimmäistä kertaa, kun punarinta lauloi kuusikossa. Se sykäyttää joka kerta. Punarinnan laulu on yksi kauneimmista. Satakielikin kalpenee sen rinnalla”, Laine sanoo.
Tietokirjailija on perehtynyt lintuharvinaisuuksiin rariteettikomiteassa, työskennellyt Eläinmaailma-lehden toimittajana, pitänyt Helsingin Sanomien lintupalstaa ja julkaissut lukuisia lintu- ja luontokirjoja.
Lintuharrastus on elämän pituinen löytöretki. Se on aikaisia aamuja, rämeikön riemua ja metsien mielenrauhaa. Lintuasiantuntija tarttuu kiikariin tai kameraan, kun toiset tarttuvat aseeseen.
Taivaalla kiitää petolinnun hahmo. Teehetki keskeytyy. Laine pomppaa pöydästä pulla suussa ja ryntää ulos huoneesta.
”Mikä se on? Näitkö? Nyt on haettava kiikarit. Ahaa, se on tuulihaukka”, Laine toteaa ja rauhoittuu. Tästä tässä kaikessa on kysymys.
”Tärkeintä on löytämisen ilo. Lapset ovat innostuneita luonnosta ja etsivät leppäkerttuja. Toivon, että vanhemmat ja isovanhemmat veisivät lapsia luontoon. Retkelle voi ottaa opaskirjan mukaan.”
Laineelta ilmestyi tänä keväänä Suomen Luonto tunnistusopas. Se sisältää 800 keskeistä suomalaista eläin- ja kasvilajia. Tietokirjailija laati tekstit ja otti lähes tuhat kuvaa teosta varten.
”Olen sanonut, että Jörn Donnerilla on Mammuttinsa, mutta tämä on minun mammuttini. Välillä lääkärikin suositteli lepoa. Maltoin pysyä muutaman päivän pois tietokoneen äärestä. Kun harrastuksesta tulee työ, siitä pitää olla kiitollinen.”
Huhtikuun alussa Laine palkittiin Otavan Kirjasäätiön vuoden 2013 tietokirjapalkinnolla. Teokset välittävät löytöretkeilijän riemua ja luotettavaa tietoa. Biologi saa ihmiset kiinnostumaan luonnosta ja suojelemaan sitä.
”Ajattelin ostaa palkintorahoilla kameraan uuden linssin, ehkä 800-millisen. Sillä saisi vielä parempia kuvia.”
Laine on kulkenut Baikalin rantamilta Afrikan savanneille ja Tonavan suiston linturuuhkista Costa Rican kolibrihotelliin. Vuosiin on mahtunut 90 maata ja havaintoina yli puolet maailman lintulajeista.
”Mongoliassa harhauduimme presidentin palatsin takapihalle mongoliankirvisen innoittamina. Konepistoolimiehet ympäröivät meidät ja epäilivät vakoojiksi. Kuulustelussa piti kirjoittaa lista, mitä lintuja olimme nähneet”, Laine kertoo.
Laine on tutkinut ja tarkkaillut luontoa lähes koko ikänsä. Lintujen tarina alkaa kultarinnasta. Keskikoulun luonnonhistorian ja eläinopin opettaja vei toukokuussa 1961 luokan linturetkelle Vantaan pikkukoskelle.
”Kuulin upeaa linnun laulua. Näin kellahtavan linnun, jonka kurkku paistoi kellanpunaisena. Kukaan ei tiennyt, mikä se on. Minä lähdin selvittämään”, Laine kuvailee.
Innoittajana toimi Ivar Hortlingin Lintukirja vuodelta 1936. Seuraava kokonaan suomalaisiin lintuihin keskittynyt lintukirja ilmestyi Laineen itsensä kirjoittamana vuonna 1996.
Ympäristön muutokset näkyvät lajien vähenemisenä. Laine tutki kirjokerttuja 1970-luvulla Helsingin yliopiston biologian pro gradussaan. Uudellamaalla niitä oli silloin 600 paria. Vuonna 2013 alle kymmenen paria.
”Politiikalla ja lausuntojen antamisella on oma roolinsa, mutta se ei ole ratkaisu kaikkeen. Jos ei oppaita olisi, tietämys ja harrastus olisivat paljon heikommalla tasolla. Tavalliset luontoharrastajat voivat yhdistyessään saada muutoksen aikaan.”
Elämäntapojen muutokset lähtevät yksilöstä. Jos ihminen haluaisi pyhittää elämänsä luonnonsuojelulle, mitä hänen tulisi tehdä?
”Hyvä ystäväni Linkolan Pentti on toisenlainen profeetta, vetää tahallaan överiksi, jotta saa herätystä aikaiseksi. Eivät kaikki voi ryhtyä hevoshommiin. Minun mielestäni luontoa voi suojella kirjoittamalla”, Laine sanoo.
”Paras esimerkki on Yrjö Kokon kirjoittama Laulujoutsen. Kirja pelasti lajin kuolemasta sukupuuttoon ja käänsi suomalaisten päät suojelun kannalle.”
Keväällä tulevat linnut. Ne palaavat ja lähtevät taas. Ihmeellinen lentomatka Afrikkaan ja takaisin saa ihmisen pohtimaan elämän rajallisuutta. Kaikella on aikansa.
”Seurasin Degerbyssä yhtä kirjokerttukoirasta seitsemän vuoden ajan. Se oli vähintään kymmenen vuotta vanha ja palasi aina takaisin samaan paikkaan. Mutta sitten eräänä keväänä se ei enää tullut. Kaveri oli poissa.”
PIRJA PELTOMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
