huidunperä Alkuvuodenajankohtaisuuksia
Näin vuodenvaihteen aikaan media tapaa meillä käsitellä yhteiskuntamme eri instituutioita. Käsitellään kunkin vallitsevaa tilaa ja tulevaisuudennäkymiä. Saamme näin lukeaksemme kiintoisia tekstejä.
Huidunperällä on näinä aikoina kokoonnuttaessa tullut siten kiinnitetyksi huomiota muun muassa maan taloudelliseen tilaan ja yrityksiimme.
Nokian ongelmien lisäksi on jännittyneinä seurattu muun muassa yhden vientiteollisuutemme näyttävimmän osa-alueen, telakkateollisuuden, kamppailua tilauksista ja olemassaolostaan sekä keskustelua teollisuutemme kilpailukyvyn eri tekijöistä.
Vaikka julkisuudessa käyty keskustelu on pääasiassa mollivoittoista, on noussut esiin positiivisiakin näkökulmia.
Suomen talous on kaikista vaikeuksista huolimatta ainakin toistaiseksi suhteellisen hyvässä kunnossa verrattuna pääosaan muista Euroopan maista.
Viime päivinä on Huidunperällä kiinnostuneina luettu italialaisten tutkimusta yritysten maksukäyttäytymisestä Euroopan maissa. Se kertoo, että myös tällä talouden osa-alueella Suomi erottautuu niistä edukseen.
Meillä laskujen maksuajat ovat nimittäin selvästi lyhyimmät. Ne ovat keskimäärin noin 20 päivän pituiset. Viivästymisemme laskujen eräpäivästä ovat lisäksi Euroopan vähäisimmät, keskimäärin viiden päivän pituisia.
Tässäkin suhteessa Etelä-Euroopan maat herättävät ääritapauksina huomiota. Espanjassa keskimääräinen maksuaika on 70 päivää ja Kreikassa 80 päivää. Lisäksi eräpäivästä viivästyminen vie siellä peräti 40 päivää!
Suomen lisäksi Euroopan parhaimpiin kuuluvia maita maksukäyttäytymiseltään ovat Norja, Hollanti, Tanska, Saksa ja Ruotsi.
Huomiota herättää, että Euroopan luterilaisissa maissa laskut maksetaan nopeasti ja täsmällisesti. Tavat ja käytäntö ovat katolisissa valtioissa siinä suhteessa täysin toisenlaiset.
Aihetta on todeta, että myös monessa muussa suhteessa Pohjoismailla on yhteiskunnan eri aloilla esitettävänään myönteisiä saavutuksia.
Olemme viime aikoina olleet lisäksi erityisen tyytyväisiä suomalaiseen peruskouluumme. Kansainvälisesti se on tuloksiltaan todettu maailman ensimmäisiin kuuluvaksi, ellei peräti maailman ykköseksi.
Yleisesti meillä onkin vuosia ollut tiedossa, että maamme taloudellinen ja yhteiskunnallinen eteneminen maailman ykkösmaiden kärkeen on perustunut nimenomaisesti koulutustasomme nousuun.
Raimo Sailas totesikin äskettäin julkisuudessa kiintoisan totuuden: erinäisiä vuosia sitten suuri koulutusoptimismin aalto ”tempaisi suuret ikäluokat opintielle ja avasi väylän sosiaaliselle ja taloudelliselle nousulle”.
Sailasta edelleen lainataksemme ”olemme paistatelleet vuosikausia peruskoululaistemme Pisa-menestyksen loisteessa”. Nekin poliittiset voimat, jotka tätä koulu-uudistusta vastustivat, kiittävät sitä nyt, Sailas samalla totesi.
Kirjoittaja kuitenkin jatkaa, että koulumenestys on meillä nyt kuitenkin ”hiipumaan päin”. Esimerkiksi äidinkielen taitojen hiipuminen näkyy nyt jopa ylioppilaskirjoituksissamme.
Koulukurista ja -järjestyksestäkin on nykyisin liikkeellä huolestuttavia tietoja. Kotien todetaan työntävän kasvatusvastuuta kouluille. Kouluilta ja opettajilta todetaan puuttuvan kurinpitokeinoja.
Julkisuudessa on myös tiedotettu kouluikäisten vakavista psyykkisistä ongelmista, joita on vaikea saada hoitoon.
Lisäksi OECD:n raportti jopa tiedottaa koulupudokkaittemme suuresta määrästä. Silti Suomi OECD:n mukaan kuitenkin vielä menestyy keskimääräisen hyvin ja on siinä suhteessa edelleen muiden Pohjoismaiden seurassa.
Hankaluuksia esiintyy, kun korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määräkin on 2000-luvulla kasvanut muita OECD-maita hitaammin. Epäkohdaksi todetaan sekin, että teknisen alan ammattioppilaitosten opiskelijoiden keskeyttämisprosentti on ”häkellyttävän suuri”, 40 prosenttia.
Yhteiskuntamme on elävää todellisuutta paitsi saavutuksiltaan myös ongelmiltaan.
Ongelmat toki kuuluvat aikojen ja olojen muuttuessa asiaan. Suomalaisuutemme, kansanvaltainen järjestelmämme, pohjoismaisuutemme, Eurooppa ovat kuitenkin arvokkaita ominaisuuksia kohdallamme.
Niin huidunperäläiset loppiaiskahveillaan.
Mutta tosiasiaksi jäi, että viljelijäväestömme asema odottaa edelleen korjausta.Tällä vuosituhannella tilojen yrittäjätulo on alentunut 14 prosenttia, ylikin sen, kun palkansaajien ansiotaso on noussut 25 prosenttia.
Näinkö meillä pitää maaseutuvaltaisessa maassa puhtaan, kotimaisen ruoan tuottajia edelleen kohdella, Huidunperällä kysyttiin.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
