Ulkomaiset metsäopiskelijat innoissaan lumesta ja pakkasesta
Kansainvälisiä opiskelijoita Itä-Suomen yliopistossa luotsaava amanuenssi Markku Ropo näyttää etualalla, kuinka tervasrosomännystä syntyy sytykettä, taustalla jo lämmitellään nuotiolla. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoJOENSUU (MT)
Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella on jatkuvasti peräti 150 ulkomaista metsäalan opiskelijaa.
”Ilman heitä tämä olisi kansainvälisesti paljon huonommin tunnettu yksikkö”, yliopiston metsätieteiden osaston johtaja professori Jari Kouki sanoo.
”Pyrimme jatkuvasti rekrytoimaan ulkomaisia opettajia. Täällä opiskelleet ja tutkintoja suorittaneet henkilöt ovat hyvin potentiaalisia työllistymään ja tulemaan Joensuuhun opettajiksi.”
Alusta saakka silloista Joensuun yliopistoa kansainvälistämässä ollut rehtori, nykyisin emeritus metsäprofessori Paavo Pelkonen kuvaa kansainvälisiä ohjelmia sanalla ”menestysstoori”.
Joensuuhun on yli 20 vuoden aikana onnistuttu valitsemaan motivoituneita ja lahjakkaita opiskelijoita. Heistä monet ovat jatkaneet tohtoriksi saakka, osa on jäänyt Suomeen töihinkin.
”Yliopiston sisällä metsäala kuuluu kansainvälisimpiin. Joensuussa ollaan kansainvälisissä ohjelmissa ja kontakteissa Helsinkiä edellä”, Pelkonen kehuu.
”Erasmus-opiskelijavaihto on pitkälti EU:n rahoittamaa. Vastaavasti tohtoriopiskelijat maksavat elämisensä stipendeillään ja hyödyttävät siten paikallistaloutta.”
Kansainvälisyyden hyödyt tulevat esiin joskus viiveellä ja epäsuorasti. Suomessa opiskelleita henkilöitä työskentelee isoissa metsäyhtiöissä sellaisissa metsämaissa kuin Brasiliassa, Kiinassa, Kanadassa ja USA:ssa.
”Esimerkiksi Euroopan metsäinstituutin EFI:n johtajaksi valittiin äskettäin meillä opiskellut henkilö”, Pelkonen iloitsee.
Nykyisin Itä-Suomen yliopiston metsäväitöskirjoista puolet on ulkomaisten opiskelijoiden tekemiä.
”Lyhytkestoisempiin vaihto-ohjelmiin kuuluu vastavuoroisuus, mutta nykyisin on hankalampaa löytää Suomesta maailmalle lähtijöitä kuin saada maailmalta tänne tulijoita”, Kouki harmittelee.
Hän muistuttaa, että metsäalan yritykset ja monien organisaatioiden asiantuntijatehtävät ovat kansainvälisiä. Metsäkeskuksissakin pyöritetään nykyään jatkuvasti EU-projekteja ja vähintäänkin tehdään Venäjä-yhteistyötä.
Kansainvälisten maisteriohjelmien suunnittelija Marjoriitta Möttönen näkee maailmalta Joensuuhun tulevien opiskelijoiden tuovan tullessaan ”kotikansainvälisyyttä” suomalaisille opiskelijoille.
”Kun suomalaiset ja ulkomailta tulleet opiskelijat osallistuvat samoille kursseille, syntyy vuoropuhelua ja jopa elinikäisiä ystävyyssuhteita. Samalla yliopisto-opetusta kehitetään koko ajan entistä monipuolisemmaksi”, Möttönen kertoo.
Pakkaspäivän tunnelma ulkomaalaisten vaihto-opiskelijoiden maastoretkellä on ainutlaatuinen: metsien tautien ja hyönteistuhojen havainnointia haittaavat paksu lumi ja 23 asteen pakkanen.
Porukka raahaa nuotiopaikalle tervasrosomäntyä, valokuvaa ahkerasti ja ihastelee laavupaikalta avautuvaa maisemaa. Amanuenssi Markku Ropo sanoo, ettei kyse ole mistään huviretkestä, vaan päivä on täynnä erilaisia metsäkohteita ja perehtymistä asioihin.
Slovakialainen Michal Hudak opiskelee kotimaassaan metsäinsinööriksi ja haluaa oppia Suomessa ennen kaikkea sitä, kuinka suomalainen metsätalous toimii.
Puolalainen Aleksandra Kaczmarek, 21, on ollut Suomessa vasta muutamia viikkoja ja sanoo olevansa hämmästynyt kaikesta kauneudesta.
”Yritän hahmottaa kuvaa tästä maasta. Opinnoissani keskityn bioteknologiaan.”
Kreikasta tullut Nikolaos Papamatthaiakis tuli elokuussa Suomeen. Hän talven kylmyydestä huolimatta vakuuttunut, että haluaisi jäädä töihin tänne tai keskiseen Eurooppaan.
”Bioenergiasta olen kaikkein kiinnostunein”, Papamatthaiakis sanoo nuotiolla ilman hansikkaita hytisten.
Mahdollisuudesta hakea kansainväliseen maisteriohjelmaan hän kuuli Kreikassa professoriltaan, joka oli laittanut sähköpostiviestiin, että Suomeen lähtijältä vaaditaan kylmänkestävyyttä.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
