Kaksikymmentä vuotta sitten
Parikymmentä vuotta on kulunut, kun oli Suomessa äänestettiin Euroopan unionista. Mielipiteet olivat sekä puolesta että vastaan. Vieläkin juupas–eipäs-keskustelut ovat arkipäivää.
Silloin varsinkin maanviljelijöiden huoli oli suuri. Oliko tulossa uhka tai mahdollisuus? Maatalousliikkeetkin olivat hereillä. Mutta myös Valtion viljavaraston huoli oli aiheellinen.
Työpaikallani näin asiat selvästi. Niinpä Viljavaraston johtaja Hannu Pelttari pyysi piirtämään jotain tästä tilanteesta. Minä piirsin pari kuvaa – toinen niistä on ohessa.
Kuvassa maanviljelijä tutkailee vaalien aikaan Euroopan suuntaan kaukaisesta Suomesta. Kauraa on paljon viljelyssä, 60-leveyspiiri kulkee maan poikki ja napapiirikin on maassa. Viljakauppaa käytiin suoraan Amerikan kanssa.
Toisessa piirtämässäni kuvassa eletään jo unionin aikaa. Tulee tössähdys uuteen ympäristöön ja muutos on melkoinen. Kuvaan tulevat capit ja lfa:t sekä monet direktiivit. Sisämarkkinat laajenevat ja lobbaus tulee tärkeäksi asioitten hoidossa.
Maatilojen määrä on reippaasti puolittunut ja maaseutu autioitunut. Ongelmat maaseudulla ovat suuria. Valtion Viljavarastokin lopetettiin.
Häpeä sanoa, mutta jotkut äänestivät juuri siksi jäsenyyden puolesta, koska he halusivat maatalouden alasajoa. Monet pohtivat naapurina olevaa Venäjää äänestyksessä.
Mutta on jäsenyys riepotellut koko muutakin yhteiskuntaa. Työttömyys vaivaa ja alettiin elää velaksi.
Hallinto ja byrokratia ovat kasvaneet suunnattomasti. Direktiivien viidakko seuraa, tarkkailee, kieltää ja lopettaa lähes kaiken. Tätäkö varten he siellä istuvat? Kalliiksi on tullut Suomelle.
EU:n pitäisi edesauttaa elinkeinoelämää, yrityksiä ja tavallisia kansalaisia. Ja pitäisi ymmärtää maatalouden ja maaseudun merkitys koko yhteiskunnalle.
Esko Rajala
Ilmajoki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
