Suojelussa on kolme Pölkkyä
Sahan puru käytetään polttoaineena. Se korvaa fossiilisia polttoaineita. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoKUUSAMO (MT)
Puun hankinta sahoille käy vuosi vuodelta vaikeammaksi. Puutetta on erityisesti järeästä puusta, Pölkky Metsän metsäpäällikkö Hannu Virranniemi kertoo.
Syy on selvä: järeät metsät on suojeltu yksi toisensa jälkeen.
Virranniemi laskee, että Pölkky Oy on sahannut toiminta-aikanaan, 45 vuodessa, 11 miljoonaa kuutiota tukkia. Samaan aikaan yrityksen puunhankinta-alueella on suojeltu 30 miljoonaa kuutiota.
Ilman suojelua täällä olisi periaatteessa voinut toimia kolme tai neljä Pölkyn kokoista sahaajaa, eikä puumäärä olisi vähentynyt lainkaan.
Virranniemi ei ole kieltämässä suojelua, mutta laskuharjoituksena suojelun hinta on mielenkiintoinen.
Pölkky Oy työllistää nyt 700–800 henkilöä, kun lasketaan mukaan kuljetukset ja huollot kerrannaisvaikutuksineen. Jos sahattaisiin vapaasti, työpaikkoja voisi siis olla yli kaksi, ehkä kolme tuhatta.
Pölkky Metsän liikevaihdosta noin 70 miljoonaa euroa vuodessa ”jaetaan käytännössä tälle alueelle palkkoina ja kantorahatuloina”, Virranniemi sanoo.
Toimittaja laskee, että alueelle jää siis tulematta 140–200 miljoonaa.
Virranniemi muistuttaa, että rajoittaessaan metsien käyttöä valtio menettää verotuloja. Kuntien tasolla vaikutus on vielä näkyvämpi.
Ikävä esimerkki on ministeri Ville Niinistön (vihr.) viimeisin esitys kaikkien vanhojen metsien rauhoittamisesta. Se olisi lähes kuolinisku pohjoisen sahateollisuudelle.
Vaikka Niinistön esitys ei sellaisenaan ehkä toteudukaan, epävarmuus kasvaa taas.
Puun käyttö rakennusaineena syrjäyttää muun muassa betonia ja terästä, joiden tuotanto rasittaa ympäristöä.
Virranniemi muistuttaa, että jos puut sahataan ja tuotteet käytetään rakentamiseen, niihin sitoutunut hiili pysyy sitoutuneena.
Suojeltu metsä taas ei enää kasva eikä sido hiilidioksidia. Ylivanha puu lahoaa vähitellen ja vapauttaa hiilen takaisin ilmaan.
Senkin vuoksi jonkinlaiset hakkuut olisivat tarpeen.
”Aikaisemmin metsät uudistuivat palojen kautta. Nykyään metsät eivät pala, sillä palot sammutetaan alkuunsa.”
Puun saannin vaikeutuminen aiheuttaa myös pidempiä ajomatkoja. Sekin on suuri kustannus ja ympäristörasite.
JOUKO RÖNKKÖ
Sahayrittäjät korvaavat järeän puun puutetta sahaamalla pikkutukkia, mutta se syö kannattavuutta.
Jo nyt puuta pitää sahata 2,15 kuutiota, jotta saadaan kuutio sahatavaraa. Keskieurooppalaiset kilpailijat pääsevät samaan 1,7–1,8 kuutiolla. Joskus 1,6 riittää.
Pohjois-Suomen tukkia kuluu sahauksessa enemmän kuin Etelä-Suomen, sillä puu on pohjoisessa lyhyempää.
Sahaajan olo käy ahtaaksi suojeluohjelmien puristuksessa, sanoo Pölkky Oy:n toimitusjohtaja Jouko Virranniemi. Hän tarkistaisi, voisiko osan suojelussa olevista metsistä vapauttaa talouskäyttöön.
Nyt yhä uudet ja uudet suojeluohjelmat kaventavat sahatoiminnan elintilaa ja lisäävät epävarmuutta.
”Onko niin, että Pohjois-Suomen teollisuus aiotaan lopettaa kokonaan? Viimeinen täältä lähtijä saa sammuttaa valot”, Virranniemi ihmettelee.
Kovia iskuja ovat olleet kuljetustuen leikkaus ja siihen osoitettujen määrärahojen loppuminen kesken kauden, tiestön kunnon jatkuva heikkeneminen sekä ehkä viimeisenä naulana rikkidirektiivi.
Esimerkiksi Ruotsi saa väistettyä direktiivin vaikutuksia parempien maayhteyksiensä ansiosta.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
