Taksiyrittäjä kysyy, unohtuiko maaseutu uudistuksessa
Uusi taksilaki saattaa lopettaa yöpäivystyksen harvaan asutuilta seuduilta.
Seppo Viinamäen mukaan parasta taksiyrittäjän työssä ovat asiakkaat. Kuva: Johannes TervoLappajärveläinen Seppo Viinamäki, 67, on taittanut taksin ratissa matkaa kohta viidenkymmenen vuoden ajan. Kilometrejä mittariin on kertynyt kuutisen miljoonaa. Taksiautoilijaksi hän päätyi tavallaan verenperintönä.
”Isäni ajoi taksia nelisenkymmentä vuotta ja äitinikin noin kolmekymmentä. Kasvoin sisään autoilumaailmaan jo pienenä poikani, sillä taksiautoilu oli oleellinen osa perheemme elämää.”
Viinamäki muistaa myös, kuinka perheen taksiyritys toi tehtäviä jo kymmenvuotiaalle nassikalle.
”Vanhempien ollessa ajossa oli minun vanhimpana lapsena jäätävä kotiin päivystämään puhelinta tilausten varalta. Tämän päivän teknologiaa ajatellen tuo aika tuntuu kaukaiselta, vaikka onkin yllättävän lähellä.”
Viinamäki painottaa samaan hengenvetoon selkeiden muistiinpanojen merkitystä.
”Vaimoni ajaa minun lisäkseni taksia. Hän oli kerran kiireessä kirjoittanut asiakkaan odottavan Ylihärmässä kuin hän olikin Ähtärissä. Tästäkin onneksi selvittiin kaikkien osapuolten kesken huumorilla.”
Varsinaiset ajohommat Viinamäki aloitti heti ajokortin saatuaan. Työ oli nuoren miehen mieleen.
”Tuntui juhlalliselta päästä kyyditsemään asiakkaita pitkienkin matkojen päähän. Nuorelle miehelle oli todellinen elämys ajaa esimerkiksi ensimmäinen kyyti Helsinkiin.”
Viinamäki nostaa yhdeksi työn hyvistä puolista juuri sen, että ratin takana maisema vaihtuu tiheään.
”Olen käynyt lähes kaikissa Suomen kunnissa. Olen työn ansiosta päätynyt moniin paikkoihin, joissa en olisi todennäköisesti muutoin käynyt.”
Tärkeä elementti työssä ovat luonnollisesti asiakkaat. Viinamäki viihtyy erilaisten matkustajien kanssa.
”Olen sosiaalinen persoona, eli jutustelen mielelläni kaikenlaisista asioista. Vuosien aikana onkin käyty läpi monet tapahtumat lasten syntymistä, avioeroihin ja hautajaisiin.”
Asiakkaat ovat myös unohdelleet autoon monenlaisia esineitä kuten puhelimia ja tekohampaita.
”Ne ovat aina päätyneet takaisin omistajilleen. Onneksi he ovat osanneet kysellä varsinkin purukalustonsa perään, sillä minun olisi ollut useimmiten vaikea tietää, kenen hampaista on kyse, Viinamäki nauraa.
Kuljettaja ei ole kohdannut matkoillaan uhkaavia tilanteita matkustajien osalta. Erästä matkaa hän kuitenkin muistelee hymysuin.
”Toin naismatkustajaa Helsingistä Etelä-Pohjanmaalle. Hän oli hieman juhlakunnossa, ja innostui matkan aikana potkimaan minua puujalallaan. Siitäkin selvittiin puhumalla, eikä kumpaankaan osapuoleen tullut vaurioita.”
Viinamäkeä hymyilyttävät myös autojen hyytymiset menneillä vuosikymmenillä.
”Meillä oli taksina Ford Transit, joka temppuili aina välillä. Kun auto hyytyi, eihän siinä auttanut muu kuin pyytää asiakkaita lykkäämään. Tuolloin se oli kuitenkin aivan normaalia, eikä ihmisillä ollut tulenpalava kiire kuten nykyään.”
Heinäkuun alussa voimaan astunut uusi taksilaki ei ole kaikilta osin Viinamäen mieleen. Hän kokee maaseudun jääneen sitä laadittaessa unohduksiin.
”Suurin ongelma maaseudulla on yöpäivystysvelvollisuuden poistuminen. Tämä tietää varmasti monilla paikkakunnilla sitä, että asiakkaiden on vaikea saada yöaikaan taksia kuljettajien nukkuessa.”
Viinamäki ei osaa sanoa, tulevatko hänen yöajonsa jatkumaan.
”Kun vuosia tulee lisää mittariin, ovat yölliset lähdöt yhä haastavampia. Nyt täytyy pakosta kuunnella omaa jaksamista ja edetä sen mukaan.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
