Väitös: Tervanpoltto velkaannutti Kainuun ja rikastutti Oulun – eriarvoisuus synnytti rosvojen kylän
Tervakapitalismin kainuulaisyhteisöjä haurastuttava vaikutus oli kohtalokkaimmillaan 1860-luvun nälkävuosina
Tervanpoltto oli kainuulaisten ensikosketus kapitalismiin. Tervaporvarit rikastuivat myymällä sitä vientituotteeksi. Kuva: Vesa-Matti VääräHelsingin yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus tarkastelee 1800-luvun Kainuun yhteiskunnallista ja ekologista muutosta kapitalistisen maailmanjärjestelmän kehyksessä. Tutkimuksen mukaan tervakapitalismin keskeinen valta-asetelma oli Oulun kauppahuoneiden ja Kainuun tervatalonpoikien välinen velkasuhde.
Velkaannuttamisen seurauksena kainuulaisväestön aikaisemmin yhteismetsiin ja kaskiviljelyyn nojannut toimeentulo muuttui riippuvaiseksi tervanpoltosta, maailmanmarkkinahintojen vaihteluista ja velanmaksukyvystä.
"Sosiaalisesti ja ekologisesti vahingollista tervantuotantoa pyrittiin rajoittamaan isojaolla, joka ei tervanpolttoa juuri hillinnyt, mutta rajasi pääsyä metsien yhteisvaurauteen ja teki valtaosan väestöstä maattomaksi", filosofian maisteri Tero Toivanen Helsingin yliopistosta kertoo.
Tervakapitalismin kainuulaisyhteisöjä haurastuttava vaikutus oli kohtalokkaimmillaan Kainuuseen pahasti iskeneinä 1860-luvun nälkävuosina, jolloin tervan hinta putosi pohjalukemiin ja viljan hinta kipusi ylös.
"Oulun kauppahuoneet puolestaan käyttivät tervatuloja parhaan taitonsa mukaan taloudellisen toimintakykynsä ja yhteiskunnallisen valtansa vahvistamiseen", Toivanen sanoo.
Väitöstyössä painotetaan, että historiallisen kapitalismin kehitystä ei luonnehdi maailmantalouden liikevoimien sanelema vääjäämättömyys, vaan historialle on ominaista useiden vaihtoehtoisten kehityspolkujen avaruus.
Historiallisena ilmentymänä tällaisista poluista tutkimuksessa tarkastellaan pienen Kiveksen kylän rautaruukin romahtamisesta seurannutta sosiaalisen rosvouden ilmiötä.
"Tulkitsen kollektiivisen rosvouden tervakapitalismille vaihtoehtoisen eletyn ympäristön rakentamisen pyrkimykseksi", Toivanen muotoilee.
Tervatalouden kiihtymisen, isojaon ja toistuvien katovuosien kanssa yhtäaikaisesti vuosikymmenen ajan ilmennyt rosvous sai historiallisen niukoissa olosuhteissa vaihtoehtoisen elämäntavan piirteitä.
"Paikalliset ihmiset eivät näyttäisi yksiselitteisesti tuominneen rosvojen toimintaa, vaikka virkavalta heitä aktiivisesti jahtasikin. Ehkä tervakapitalismin valta-asetelmat ja isojaon tuottama eriarvoisuus miellettiin laajemminkin epäoikeudenmukaiseksi, ja rosvojen koettiin haastavan vallinnutta kehityspolkua."
Tutkimus puolustaa lukutapaa, jossa kapitalismin historia ymmärretään alueellisesti ja ajallisesti hajaantuneiden kehityskulkujen ja erilaisten yhteiskuntamuodostelmien vuorovaikutuksen tuloksena.
"Tällaisessa lähestymistavassa Kainuun kaltaiset historialliset periferiat ovat maailmanjärjestelmän kehkeytymisen aktiivisia osapuolia, ja niiden inhimillisen ja ei-inhimillisen luonnon haltuunotto on koko järjestelmän uusiintumisen keskeinen edellytys", Toivanen toteaa.
Talous-, sosiaali- ja ympäristöhistorian lähestymistapoja yhdistävän tutkimuksen kohteena on Kainuun sosioekologinen mullistus eli maailmantalouden pohjoisen rajaseudun pääelinkeinojen, yhteiskunnallisten suhteiden ja yhteisöjen luontokäsitysten kokonaismuutos.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
