Tutkijat ovat puhuneet:Kuntauudistus on susi
Kuntauudistuksen aluekierros täytti salit. Kuva on maaliskuulta Oulun Saalastin Salista. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoHaastatellut asiantuntijat olivat useimmiten Tampereen yliopiston tutkijoita, sillä se on Suomen johtava kuntatutkimuksen korkeakoulu.
Haastatteluissa nousi esiin kuusi väitettä. Niiden perusteella kuntauudistuksen valmisteluun asiantuntijaraati suhtautuu erittäin kriittisesti.
Hallintotieteiden tohtori Lotta-Maria Sinervo ihmetteli sitä, mihin laskelmiin uudistus perustuu ja toisaalta sitä, miksi kunnissa käytetään yritysten tuloslaskentamalleja.
”Tuloslaskelman ylijäämä ei kerro, että asukkaiden asiat olisivat hyvin. Alijäämäinen kunta voi palvella asukkaitaan hyvin ja olla varautunut tulevaan paremmin.”
Kunta saattaa esimerkiksi käyttää kaikki rahat päiväkotien rakentamiseen tai jemmata ne sukanvarteen ja tarjota vain minimipalvelut. Miinustaseinen kunta taas voi tarjota laajat liikuntamahdollisuudet, kuten Kemijärvi.
”Uskomuksia on enemmän kuin faktoja”, sanoi myös kunnallisoikeuden emeritusprofessori Aimo Ryynänen. Luvatut miljoonasäästöt eivät perustu tutkimuksiin tai kokemuksiin.
”Rajojen siirtelyllä saadaan säästöä vain siten, että palvelut viedään keskuskaupunkiin ja liitoskunnat sammutetaan. Säästöt maksatetaan niillä ihmisillä, joiden matkat pitenevät.”
Ryynäsen mielestä koko kuntauudistus on ylimielinen, huonosti valmisteltu ja suorastaan laiton. Perustuslain vastaisia tulisivat olemaan varsinkin uudet suurkunnat, joissa reuna-alueilla ei enää toteutuisi kansalaisten itsehallinto.
Ryynänen haukkui myös kiireen.
”Ensin asia valmistellaan piilossa ja sitten tullaan puskan takaa 600 sivun pumaskalla ja edellytetään, että kunnat pystyvät ottamaan siihen kantaa tällaisella aikataululla.”
Kiire saa kunnat päinvastoin siilipuolustukseen ja pysäyttää niiden omat uudistukset.
”Nyt tällä voimalla pyyhitään pöytää.”
Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri esitti siirtymistä kahden tason maakuntamalliin: päättäjät valittaisiin suorilla vaaleilla ja kuntarakenne säilyisi lähes nykyisellään.
Terveydenhuolto, maankäyttö ja toisen asteen koulutus päätettäisiin maakuntatasolla.
Maakuntamallissa toimisi demokratia, koska päättäjät valittaisiin vaaleilla, toisin kuin nykyisissä ylikunnallisissa kehitysyhtiöissä.
Haverin mielestä kuntauudistus kiihdyttää muuttoliikettä ja keskittämistä, ei toteudu kuin pakolla ja lisäksi valtio kävelee kunnallisen itsehallinnon yli.
”Ei tällä turvata palveluja, vaikka niin luvataan.”
Näkemystä tuki Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kuntakysely, jonka mukaan Paras-hankekaan ei onnistunut: palvelut etääntyivät ja asiakasaika väheni. Laatu siis heikkeni.
Professori Vakkuri katsoi, että väestöpohja on riittämätön ja jopa väärä lähtökohta uudistaa palveluita.
”Kunnilla on erilaisia optimikokoja, koska myös kunnan palvelut ja tehtävät ovat erilaisia.”
”Suuruuden ekonomian perusteella suurissa kunnissa pitäisi olla jo saavutettu liittyvien kuntien edut”, emeritusprofessori Pentti Meklin huomautti. Hänestä asukasluku on ”vajavainen” mittari, sillä se ei ota huomioon alueiden erilaisuutta.
”Koko kuntauudistus perustuu väärään ja yksipuoliseen tulkintaan kuntien rahoituksesta”, kunnallispolitiikan lehtori Pentti Rönkkö sanoi. Laskelmat ovat väärät, koska ne perustuvat EU:n ja OECD:n käyttämään keskieurooppalaiseen malliin perhekeskeisestä hyvinvointimallista.
Suomessa taas noudatetaan pohjoismaista mallia, joka perustuu vahvaan valtioon, verotukseen ja yksilökohtaisiin tulonsiirtoihin. Suomi on silti sitoutunut noudattamaan euromaiden talouskuria – ainoana Pohjoismaana.
Lahden kaupungin strategiapäällikkö ja tulevaisuudentutkija Santtu von Bruun katsoi, että kuntaliitosten hyöty on taantuvilla ja syrjäisillä alueilla kyseenalainen.
Liitokset eivät estä työpaikkojen siirtymistä pois Suomesta, koulutetun väen muuttoliikettä eivätkä huoltosuhteen vinoutumista.
”Jos viisi köyhää laitetaan yhteen, ratkaiseeko kuntaliitos ongelmat? Väitän, että ei.”
Liitokset eivät synnytä todellista elinvoimaa. Suuruus ei aina kasvata tuottavuutta.
”Kuntatalouden kehitys näyttää niin synkältä, että en usko, että sitä voidaan korjata millään hallinnollisella uudistuksella. Palvelutarjontaa joudutaan karsimaan.”
Von Bruun esittikin vaikeimmille alueille ”hallitun alasajon politiikkaa”.
EIJA POUTANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
