”Capin rönsyjä pitää pystyä karsimaan”
Cap ei voi jäädä koskemattomaksi, kun menoja lisätään muttei tuloja. Siitä voitaisiin parhaiten leikata ne rönsyt, jotka eivät hyödytä viljelijää, Carl Haglund toteaa.BRYSSEL(MT) EU:n yhteinen maatalouspolitiikka, cap, on epäoikeudenmukainen, europarlamentaarikko Carl Haglund (r.) sanoo.
”Suomalaisen viljelijän tuet ovat perusteltuja, sillä meillä on lyhyt kasvukausi”, Haglund sanoo. EU:n paremmilla alueilla tuet eivät ole samalla tavalla perusteltavissa ja ymmärrettävissä.
”Esimerkiksi Ranskan ja jopa Kreikan viljelijät voivat korjata pari satoa vuodessa. Heillä on kasvukausi pitkä ja sadot suurempia.”
EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa on Haglundin mielestä karsimista vaativia, epäterveitä rönsyjä. Jos ne leikataan pois, loppuosa capista voi paremmin.
”Tietyillä mailla on historiallisia, saavutettuja etuja, joita on vaikea perustella enää objektiivisin perustein.”
Itäeurooppalaiset viljelijät ovat nostaneet kissan pöydälle ja vaativat historiallisten tukien poistamista, Haglund muistuttaa. Hänen mielestään capin rakenteisiin pitää uskaltaa puuttua.
Haglund on rakentamassa seuraavaa EU:n kehysbudjettia oman liberaalidemokraattisen Alde-ryhmänsä neuvottelijana. Ryhmä on linjannut, että myös capiin voidaan tarvittaessa tehdä rajallisia ja täsmällisiä leikkauksia.
Kyseinen uusi budjettikausi alkaa 1.1.2014.
Kirurgin veitsellä, ei juustohöylällä
”EU-budjettia joudutaan säätämään kovalla kädellä”, Haglund laukoo. Koska menoja kasvatetaan mutta tuloja ei lisätä, uusiin eriin pitää ottaa rahaa olemassa olevista budjettieristä.
”Juustohöyläperiaate ei toimi käytännössä, leikkauksissa tarvitaan kirurgin veistä.”
Yhteinen maatalouspolitiikka, cap, ei Haglundin mielestä voi jäädä leikkausten ulkopuolelle.
”Cap kattaa laskutavasta riippuen 30–40 prosenttia EU:n budjetista. Kukaan ei pysty suojelemaan sitä ja jättämään leikkausten ulkopuolelle.”
Haglund korostaa, ettei hän eikä hänen Alde-ryhmänsä halua leikata maatalousbudjettia. Koska sieltäkin on leikattava, pitää löytää kohdat, jotka eivät haittaa viljelijän toimeentuloa.
”Suomalainen viljelijä tarvitsee kaikki mahdolliset tuet ja juuri niitä pyrimme turvaamaan.”
Viinan varastointi ja ruoka-apu
Kelvottomista maataloustuista Haglund nostaa esimerkiksi EU:n maksamat tuet viinanpolttoon ja viinan varastointikuluihin, sekä tähän asti runsaalla kädellä tuetun tupakanviljelyn.
”Mielestäni ei ole capin asia tukea tupakan kasvattamista, viinan tislausta eikä varastointia”, Haglund sanoo.
Viljelijöiden tehtävänä ei myöskään ole antaa sosiaaliapua.
”Ei ole mitenkään ymmärrettävää, että viljelijöiden cap-tuista maksetaan sosiaaliapua niin sanotun vähävaraisille tarkoitetun elintarvikeohjelman nimissä 500 miljoonaa euroa vuodessa”, Haglund laukoo.
Hän painottaa, että ruoka-apu ja muut sosiaaliset tehtävät ovat kunkin jäsenmaan omia asioita eikä niitä pidä maksaa cap-potista.
”Cap-rahoja menee pari sataa miljoonaa euroa vuodessa myös kouluhedelmien ja -maidon tukiin. Kyllä nekin ovat jokaisen maan oma asia”, Haglund perustelee.
Suomen ääntä kaivataan
Haglund kaipaa Suomen hallitukselta kovempaa ääntä.
”Koska Suomi on nettomaksaja, sen pitäisi myös uskaltaa puhua vaikeista asioista kuten tiettyjen maiden saavutetuista eduista.”
Suomen viljelyolot ovat myös täysin erilaiset lyhyine kasvukausineen ja pienine tuotantoineen. Siitä syystä voimme hyvin perustella omia tukitarpeitamme, Haglund muistuttaa.
”Tulisi myöntää se perusongelma, että EU:ssa maataloustukipolitiikka ei ole tasapuolista.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat