Pienillä kuljetusyrityksillä huolipätevien tuuraajien saannista
Hyvinkääläinen Janne Sievänen on kuulunut viime kesästä alkaen isänsä kuljetusyrityksen henkilökuntaan. Pekka Virtanen Kuva: Viestilehtien arkistoKuorma-autoilla ja liikennetraktoreilla suoritettava ammattimainen tavarankuljetus edellyttää kuljettajalta 10. syyskuuta alkaen ammattipätevyyttä.
Kaikilta D- ja D1-luokan linja-autoja ajavilta on edellytetty joko perustason ammattipätevyyskoulutusta tai jatkokoulutusvelvoitteen täyttämistä jo viime syksystä lähtien.
Jatkokoulutusvelvoite tarkoittaa, että ennen 10.9.2009 C-kortin ajanut kuljettaja ei saa 10.9.2014 jälkeen tehdä kuorma-autolla kaupallista ajoa, jos hän ei ole hankkinut viittä koulutuspäivämerkintää.
Kuljettajan ajo-oikeus todetaan ajokortista tai erillisestä ammattipätevyyskortista.
Ammattipätevyysvaatimus koskee myös valtaosaa liikennetraktoreilla sekä tien- ja kadunhoitokoneilla tehtävistä ajoista.
Näiden ajojen kohdalla tilanne on kuitenkin epäselvä, ja esimerkiksi koneyrittäjät kaipaavat selvempiä laintulkintoja.
Myös maa- ja metsätalouden kuljetusten kohdalla ammattipätevyysvaatimus aiheuttaa paljon epätietoisuutta – ja varmasti myös vääriä tulkintoja ja rangaistuksia.
Ammattipätevyyttä ei vaadita, jos autolla kuljetetaan materiaaleja tai laitteita, joita kuljettaja ammattiaan harjoittaessaan käyttää, mutta kuljettaminen ei ole hänen päätoimensa. Eli koneita saa siirrellä pelloille ja metsiin, jos niitä myös käyttää itse.
Maanviljelijä saa kuljettaa vähäisessä määrin omia tuotteita ilman ammattipätevyysvaatimusta. Entä renki? Ja mikä on ”vähäinen määrä”?
Kuljettaja ei menetä D-, D1-, C-, C1-, CE- tai C1E-ajo-oikeutta, vaikka hän ei hanki ammattipätevyyttä, mutta hän saa ajaa kyseisten luokkien ajoneuvoilla lähinnä vain henkilökohtaisia ajoja.
”Koulutuksiin ei kuulu osaamista tai oppimista mittaavia kokeita. Kyse ei ole autokouluopetuksesta vaan tiedon ja osaamisen jakamisesta”, kertoo Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL:in koulutuspäällikkö Eino Simonen.
”Viiden vuoden koulutusjaksoon kuuluu pakollisena ennakoivan ajon koulutuspäivä, muuten kurssien valinta on kuljettajan ja hänen työnantajansa päätettävissä.”
Vaikka asiat ovat ammattiliikenteessä hyvällä mallilla, ei-ammattimaisessa liikenteessä saattaa olla niitä, jotka eivät ole selvillä ammattipätevyysvaatimuksesta tai eivät ole reagoineet siihen. Keikkatyöntekijöistä tulee syksyllä pula, eikä alalle tule tarpeeksi nuoria kuljettajia.
”Tarvitsemme vuosittain 3 000–4 000 uutta kuljettajaa, eli lähes yhtä paljon kuin nykyisin ajetaan kuorma-autokortteja”, laskeskelee Simonen.
Puolustusvoimat on tällä hetkellä Suomen merkittävin autonkuljettajien kouluttaja, mutta läheskään kaikki armeijan kouluttamat kuljettajat eivät täytä kuljettajavajetta.
”Omassa ikäluokassani oli monta kaveria, jotka eivät olisi edes halunneet kuljettajakoulutukseen”, ihmettelee armeijassa E-kortin ja ammattipätevyyden saanut hyvinkääläinen Janne Sievänen.
Nuorukainen on kuulunut viime kesästä alkaen isänsä Ari Sieväsen kuljetusyrityksen henkilökuntaan.
”Ennen nuoret kaverit ajoivat C-kortin ja pystyivät heittämään keikkaa. Enää tämä ei ole mahdollista, sillä korttia ei ajeta sen kalleuden ja ammattipätevyysvaatimuksen vuoksi. Kuljettajat ikääntyvät, sillä autohommat eivät kiinnosta nuoria samalla tavalla kuin meikäläisen nuoruudessa”, arvelee 52-vuotias Ari Sievänen.
Ammattipätevyysvaatimus on hyvä tapa nostaa kuljettajan ammatin arvostusta ja kasvattaa alan kiinnostusta.
PEKKA VIRTANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
