Ylioppilaslakin kustannukset ovat selvästi ammattilakkia pienemmät – edullisinta koulutus on suurissa kaupungeissa

Lukio-opiskelijan vuosikustannukset ovat keskimäärin 2 000 euroa pienemmät kuin ammattiin opiskelevan. Kuva: Markku Vuorikari

Maakuntakohtaiset kustannuserot selittyvät suurelta osin oppilaitosten ja ryhmien koolla. Kuva: Jukka Pasonen

Toisen asteen opintojen kustannuksissa on merkittäviä eroja. Vuosi lukiota kahlataan läpi 2 000 euroa halvemmalla kuin vuosi ammatillista peruskoulutusta.

Toiselta asteelta valmistuvien opiskelijoiden kustannuksissa on suuria oppilaitos- ja maakuntakohtaisia eroja. Myös koulutussuuntien hintaerot ovat mittavat: ammatillisen koulutuksen kokonaiskustannukset ovat yli kaksinkertaiset lukiokoulutukseen nähden.

Rahassa mitattuna luonnonvara- ja ympäristöalan ammattikoulutus on Suomen arvokkainta oppia. Alaan lukeutuu muun muassa metsäkoneenkuljettajan ammatillinen koulutus. Kustannuksia kertyi vuonna 2017 tilastoinnin mukaan keskimäärin 13 087 euroa oppilasta kohti.

Alan koulutuksessa tarvitaan kalliita kone- ja laiteinvestointeja, kertoo Opetushallituksen erityisasiantuntijan Hanna Laakson kirjoittama koonti. Tämä pätee moneen muuhunkin koulutuslinjaan. Toisilla aloilla ei laitekustannuksia juuri ole, ja niiden hinnat ovatkin lähellä lukio-opetuksen kustannuksia.

Niin ammatillisen kuin lukiokoulutuksenkin hinta riippuu myös siitä, mikä taho koulutuksen järjestää. Ammatillisella puolella kaikkein edullisinta on kuntayhtymien järjestämä ja kalleinta valtion järjestämä koulutus. Lukioissa taas edullisinta on yksityislukioiden ja kalleinta yliopistojen järjestämä opetus. Hanna Laakson mukaan korkeita kustannuksia selittävät erikoistuminen ja matalia hallinnon keveys.

"Valtio järjestää erityisammattiopetusta esimerkiksi näkövammaisille opiskelijoille, mikä nostaa kustannuksia. Yliopistojen järjestämä lukiokoulutus taas käsittää myös opettajakoulutuksen. Yliopistojen normaalikouluissa opettajien palkat ovat hieman korkeammat, sillä työhön sisältyy myös opettajaharjoittelijoiden ohjausta."

Erityisesti lukio-opetuksessa oppilaitoksen sijainti vaikuttaa kuluihin. Tämä johtuu siitä, että toisella asteella suurin yksittäinen menoerä on opetus, siis opettajat. Hanna Laakson mukaan jopa 57–65 prosenttia kustannuksista tulee opetuksesta.

Kaupungeissa oppilaitokset ja ryhmäkoot ovat keskimäärin suurempia kuin muualla, joten yksi opettaja opettaa suurempaa määrää opiskelijoita kuin taajamissa tai maaseutukunnissa. Siten myös opetuksen oppilaskohtaiset kustannukset ovat suurissa kouluissa ja ryhmissä pienemmät.

Yksittäisen lukio-opiskelijan opetus on ymmärrettävästi arvokkainta Lapissa. Siellä opetuksen oppilaskohtaiset kustannukset olivat vuoden 2018 tilastoinnin mukaan keskimäärin 6 294 euroa. Edullisinta oppilaskohtainen opetus oli puolestaan Päijät-Hämeen lukioissa, missä kustannukseksi muodostui saman tilaston mukaan 4 623 euroa.

Luonnollisesti myös muut oppilaskohtaiset kustannukset kuten hallinto ja ruokailu ovat suurissa kouluissa suhteellisesti pieniä. Lapin 22 lukiossa opiskeli viime vuonna 2 691 opiskelijaa, joten keskimäärin jokaisessa lukiossa oli noin 122 opiskelijaa. Maakunnan oppilaskohtaiset kustannukset ovatkin maan korkeimmat.

Oppilaitoksen koko vaikuttaa kustannuksiin myös ammatillisessa koulutuksessa. Oppilaitoksen sijaintia merkittävämmäksi muodostuu kuitenkin koulutuslinja. Esimerkiksi kulttuurialan koulutuksen kokonaiskustannukset oppilasta kohti ovat Uudellamaalla yli 4 000 euroa enemmän kuin hallinnonalan koulutuksen kokonaiskustannukset Lapissa.

Kaikkiaan toisen asteen koulutus maksaa runsaat 2,3 miljardia euroa vuodessa, mikä on hieman alle viidennes Suomen koulutuksen kokonaiskustannuksista. Liki saman verran menoja tulee yliopisto-opetuksesta ja -tutkimuksesta. Suurin osa, 39 prosenttia, koulutuksen budjetista käytetään perusopetukseen, joka on yksinään arvokkaampaa kuin toisen asteen opetus ja yliopisto-opetus yhteensä.

Pienimmän siivun koulutuksen kokonaisbudjetista haukkaa oppisopimuskoulutus, johon käytettiin vuonna 2017 vain 139 miljoonaa euroa.

Vuonna 2017 Suomen koulutukseen käyttämä rahamäärä oli 11,8 miljardia euroa eli 5,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Osuus on korkeampi kuin OECD-maissa keskimäärin ja myös hieman korkeampi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Menojen ohella on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon koulutuksen tuoma yhteiskunnallinen arvonlisäys.

Eduskuntavaalien alla ehdokkaat halki puoluekentän puhuivat koulutuksesta investointina. Huomionarvoista onkin esimerkiksi se, että Opetushallituksen vuonna 2017 tekemän tilaston mukaan 20–49-vuotiaista suomalaisista 85 prosenttia on opiskellut perusastetta pidemmälle.