VIERASKOLUMNI Periaatteista käytäntöön
Valtioneuvosto päätti 15.12.2011 valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteensa vuosille 2011–2015. Pyrkimyksenä on alueiden kilpailukyvyn, elinvoimaisuuden sekä väestön hyvinvoinnin parantaminen. Alueelliset erityispiirteet otetaan huomioon.
Kovin hyvä viesti hallituksen aluekehittämisen todellisesta tahdosta ei kuitenkaan ole, että se päätti tämän vuoden alusta lopettaa hyviä tuloksia tuottaneen alueellisen koheesio- ja kilpailukykyohjelman.
Tärkeä käytännön testi alueiden kehittämistavoitteiden huomioon ottamisesta on myös suuri kuntauudistus. Tunnustettuaan maantieteen tärkeyden hallitus ei voi toteuttaa mekaanista ja keskittäviin ratkaisuihin perustuvaa kuntauudistusta, koska se olisi sen itselleen asettamien alueiden kehittämistavoitteiden vastainen.
Hallitus haluaa Suomesta luonnon monimuotoisuuden vaalimisen ja ilmastonmuutoksen torjumisen edelläkävijämaan. Tässä on kaupungeilla ja maakunnilla alueiden kehittämistavoitteiden mukaan suuri vastuu.
Tämä epäselvä luonnehdinta, jossa maaseutua ei mainita, viitannee esimerkiksi kuntien mahdollisuuteen päättää, syödäänkö sen kouluissa lähiruokaa ja lämpenevätkö rakennukset lähienergialla.
Kunnilla onkin vielä paljon opittavaa. Kokonaistaloudellinen edullisuus on kyettävä ymmärtämään nykyistä monipuolisemmin, jotta lähiruokaa ja lähienergiaa osataan kohdella kilpailutuksissa oikeudenmukaisesti.
Toisaalta hallitus voi myös itse osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tärkeä väline on energiapolitiikka. Hajautetut energiaratkaisut yleistyvät Suomessa liian hitaasti. Uusiutuvaan energiantuotantoon liittyvä takuuhintajärjestelmä pysähtyy liian suuriin voimalaitoksiin. Merkittävä osa uusiutuviin energialähteisiin perustuvasta lämmön- ja sähköntuotannosta uhkaa jäädä toteutumatta.
Samalla Suomi on menettämässä hajautettuihin energiajärjestelmiin perustuvan globaalin kilpailuedun, sillä ilman kotimarkkinoiden kokeilumahdollisuuksia on vaikea edetä maailmanmarkkinoille.
Ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijäksi Suomi voi vielä yltää, jos täällä ryhdytään vakavasti kehittämään energiaratkaisuja alhaalta ylöspäin. Ideana on saavuttaa paikallinen omavaraisuus yhdistelemällä lähienergialähteitä mikroverkoiksi. Monissa paikoissa energiaa riittäisi siirrettäväksi eteenpäin.
Älykkäät mikroverkot ovat ilmastonmuutoksen torjunnan eturintaman ratkaisuja. Niihin liittyvä osaaminen avaisi Suomelle uusia maailmanmaineen ikkunoita.
Hajautettu energiantuotantomalli edellyttää valtion tukea. Lyhyellä aikavälillä ratkaisu on kallis, koska voitot odottavat vasta muutaman kymmenen vuoden päässä. Toisaalta kaikki merkittävä infrastruktuuri edellyttää alussa yhteiskunnan tukea. Tämä pätee myös nykyisiin energiaratkaisuihin.
Esimerkiksi ydinvoimaloiden jäte säilyy radioaktiivisena jopa 200 000 vuotta. Turvallinen säilyttäminen maksaa.
Yksi tapa edistää hajautettua energiantuotantoa olisivat energiakylät, joissa mikroverkkoon kytkeytyneet energiantuottajat pääsisivät takuuhintajärjestelmän piiriin. Tällainen kehittämisväline kannustaisi uusiin hajautetun energiantuotannon oivalluksiin ja nostaisi suomalaiset energiakylät maailmanmaineeseen.
Jälleen kerran osoitettaisiin, että maailmanlaajuiset ongelmat pystytään ratkaisemaan paikallisesti. Myös viimeaikaiset laajat sähkökatkot ovat osoittaneet suuryksiköihin perustuvan keskitetyn energiajärjestelmän haavoittuvuuden.
Mikäli hallitus tosissaan haluaa Suomesta ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijäksi, korulauseet vihreästä taloudesta eivät riitä, vaan hajautetun energiantuotannon edistämisen käytännön toimien on moninkertaistuttava.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
