Ovatko K- ja S-ryhmien ulostulot ruuan kallistumisesta hintasignalointia? Yliopistonlehtori vastaa
Kauppa on kertonut elintarvikemarkkinalain päivityksen voivan nostaa ruuan hintaa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei voi ottaa kantaa, onko kyseessä hintasignalointi.
K- ja S-ryhmällä on määräävä markkina-asema Suomen päivittäistavaroiden vähittäiskaupassa. Kuva: Sanne KatainenK-ryhmä, S-ryhmä ja Päivittäistavarakauppa ry ovat viime päivinä kertoneet julkisesti, että eduskuntaan tuleva elintarvikemarkkinalain päivitys voisi kaupan omia merkkejä rajoittaessaan nostaa ruuan hintaa. Onko tämä hintasignalointia?
Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tutkimuspäällikkö Milla Määttä kertoo, ettei voi ottaa tähän kantaa.
KKV punnitsee yritysten julkisuudessa esittämiä ulostuloja tapauskohtaisesti.
Aidosti yksipuolinen menettely ei Määtän mukaan merkitse hintasignalointia. Jos kilpailevat yritykset lähtevät vastaamaan julkiseen ilmoitteluun hinnoista, se voi tarkoittaa, että taustalla on kielletty yhdenmukaistettu menettelytapa.
Huomioon otetaan myös markkinaolosuhteet.
”Mitä suurempi yritys viestittelee julkisuudessa aikomuksistaan tulevan hinnoittelun suhteen, sitä helpommin voi syntyä tilanne, jossa muutkin markkinatoimijat lähtevät seuraamaan samaa toimintalinjaa”, kertoo Määttä.
”Omasta hinnoittelustrategiasta pitää päättää itsenäisesti ja pidättäytyä kommenteista, jotka paljastavat kilpailijoille omaa tulevaa käyttäytymistä”, hän tiivistää.
”Lausunnoilla yritetään estää lain säätäminen ja voimaantulo.”
Kilpailuoikeutta opettava yliopistonlehtori Toni Malminen Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että yleisen tason toteamus siitä, että laki voi vaikuttaa tuotteiden hintoihin, on ennen kaikkea suunnattu poliittiselle päätöksentekijöille.
”Lausunnoilla yritetään estää lain säätäminen ja voimaantulo.”
Kun yritys kertoo julkisuuteen hinnoittelusta, kohderyhmänä saattavat olla asiakkaat, poliitikot tai vaikka ay-liike. Hintasignalointi poikkeaa tästä: sillä yritetään vaikuttaa kilpailijoihin, jotta he toimisivat yhdenmukaisesti.
Yrityksillä voi olla esimerkiksi tilaisuus nostaa toimialan katteita nostamalla hintatasoa, jos kaikki tekevät sen samanaikaisesti.
”Omasta hinnoittelustrategiasta pitää päättää itsenäisesti ja pidättäytyä kommenteista, jotka paljastavat kilpailijoille omaa tulevaa käyttäytymistä.”
Tapaukset, joissa viranomainen on tutkinut hintasignalointia, ovat Malmisen mukaan olleet viestiltään yksityiskohtaisia: niissä on mainittu hinnankorotuksille esimerkiksi tietty ajanjakso ja muutosprosentti.
”Jotta hintasignalointi toimii, se on niin yksityiskohtaista, että sen perusteella pystyy tekemään konkreettisia päätöksiä.”
KKV punnitsee tietojen täsmällisyyttä. Myös yleisluontoiset kommentit tai arviot siitä, miten yritys tulee reagoimaan vaikkapa raaka-aineiden hintojen nousuun, voivat Määtän mukaan olla ongelmallisia.
(Juttu jatkuu faktalaatikon jälkeen.)
Elintarvikemarkkinalain päivitys
Elintarvikemarkkinalain päivitys on tulossa eduskuntaan helmikuun lopussa.
”Jos tämä laki ajaa siihen, että omien merkkien tuotteiden hinta nousee, ei se kovin hyvä viesti ole suomalaisille kuluttajille”, Keskon pääjohtaja Jorma Rauhala kommentoi lain päivitystä (MT 7.2.).
SOK:n kenttäjohtaja Arttu Laine kirjoitti kaupan omista merkeistä blogissa. ”Jos näiden tuotteiden markkinoille pääsyä hankaloitetaan, ruoka kallistuu – ja juuri nyt, kun moni on jo valmiiksi taloudellisesti ahtaalla.”
Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Tuula Loikkasen mukaan (HS 2.2.) pahimmillaan rajoitukset voisivat vähentää kilpailua, johtaa hinnankorotuspaineisiin tai siihen, että kaupat siirtävät valmistusta ja ostoja ulkomaille.
Yleisiä ohjeita esimerkiksi siitä, mitä kauppa saa kertoa tulevista hinnoista, on Määtän mukaan vaikea antaa. Rajanveto on vaikeaa ja oikeuskäytäntöä aiheesta on niukasti.
Kauppa voi Malmisen mukaan kertoa tulevista hinnoista laillisesti, jos viesti on selvästi suunnattu esimerkiksi politiikan tai ay-liikkeen päätöksentekijöille ja hinnoista puhutaan yleisellä tasolla.
Asiakkaille saa myös antaa tiedon esimerkiksi uudesta hinnastosta ja sen voimaantuloajasta.
”Tämä ei mahdollista kilpailijoiden välistä koordinointia, kun yritys ilmoittaa että on jo päättänyt uudet hinnat ja ne tulevat voimaan tiettynä päivänä.”
Ongelmalliseksi hinnoista puhuminen muuttuu, kun yritys ilmoittaa yksityiskohtaisia tietoja hintojen muutoksista ja jää sitten odottamaan kilpailijoiden reaktioita – ja muuttaa toimintaansa niiden mukaan.
”Tämä on ongelmallista aluetta, jossa viranomaiset saattavat lähteä selvittämään, että mistä on kyse.”
(Juttu jatkuu faktalaatikon jälkeen.)
Hintasignalointi
Suomen ja EU:n kilpailulainsäädäntö kieltää yrityksiä koordinoimasta hinnoitteluaan. Yritysten pitää tehdä päätöksensä esimerkiksi hinnoista itsenäisesti.
Kartellissa yritykset sopivat hinnoista keskenään.
Viime vuosikymmeninä viranomaisten kiinnostus on kasvanut hienovaraisempiin koordinoinnin muotoihin.
Tietojenvaihdossa kilpailijat eivät sovi hinnoista, vaan vaihtavat tietoja omista hinnoistaan tai kustannuksistaan.
Hintasignaloinnissa yritykset kertovat julkisesti, esimerkiksi haastatteluissa tai sijoittajatiedotteissa, miten aikovat hinnoitella tuotteensa tulevaisuudessa, esimerkiksi siinä toivossa, että kilpailijat menettelisivät samoin ja toimiala saisi nostettua hintoja.
Markkinataloudessa kuluttajan pitäisi hyötyä yritysten kilpailusta. Hintasignaloinnissa hyötyjinä ovat yritykset, kun kuluttajat maksavat korkeampia hintoja ja yritysten voitot kasvavat.
K- ja S-ryhmällä on määräävä markkina-asema Suomen päivittäistavaroiden vähittäiskaupassa.
Päivittäistavarakauppa on erityisen keskittynyt toimiala. S-ryhmän markkinaosuus Suomessa on lähes 50 prosenttia. K-ryhmän valtakunnallinen markkinaosuus on noin 34 prosenttia.
”Totta kai tällaisella toimialalla on helpompi toteuttaa koordinaatiota kuin alalla, jossa on 30 aika pientä yritystä. Silloin on tosi vaikea saada orkesteri soittamaan samaa tahtia”, sanoo Malminen.
Keskittyneet toimialat ovat Malmisen mukaan myös viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena.
KKV seuraa Määtän mukaan kaupan toimijoiden toimintaa erityisen kiinnostuneena. Tähän ohjaa jo kilpailulain päivittäistavarakaupan määräävää markkina-asemaa koskeva pykälä.
”Jotta hintasignalointi toimii, se on niin yksityiskohtaista, että sen perusteella pystyy tekemään konkreettisia päätöksiä.”
SOK:n kenttäjohtaja Arttu Laine painotti MT:n haastattelussa vuonna 2021, että hinnoista ”ei kerta kaikkiaan voi puhua”. Laine vastasi Keskon pääjohtaja Mikko Helanderille, joka halusi nostaa kotimaisen ruuan hintaa.
Hintasignalointi on Malmisen mukaan ollut viranomaisten erityismielenkiinnon kohde viimeiset 15 vuotta.
Malmisen mukaan aika ajoin julkisuuteen nousevat tutkinnat muistuttavat yritysjohtoa varovaisuudesta.
”Isot yritykset käyttävät julkisuuteen antamansa lausunnot hinnoista yleensä kilpailujuristin luettavina. Juristit punnitsevat, ovatko sanamuodot niin väljiä, että asiasta ei käynnistetä tutkintaa tai tule tuomiota.”
”Erityisesti yritysten hinnoitteluun liittyvistä kannanotoista, suosituksista tai kehotuksista tulisi pidättäytyä kokonaan.”
Määttä korostaa, että toimialajärjestöt eivät saa kehottaa yrityksiä toimimaan markkinoilla tietyllä tavalla.
”Erityisesti yritysten hinnoitteluun liittyvistä kannanotoista, suosituksista tai kehotuksista tulisi pidättäytyä kokonaan.”
Myös tarkemmat arviot ja spekulaatiot siitä, miten esimerkiksi kustannusmuutokset tietyllä sektorilla voivat vaikuttaa toimialajärjestön edustamien yritysten hintoihin, voivat olla kiellettyjä.
Ankarimmillaan yrityksille määrätään tuntuvia seuraamusmaksuja.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto tutkii lähtökohtaisesti tapaukset, joissa kilpailulainsäädännön rikkomisella on vaikutuksia Suomessa. Euroopan komissiolle asia voi kuulua, jos toiminnan vaikutukset ulottuvat useamman valtion alueelle.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto seuraa julkista keskustelua ja voi saada myös vinkkejä lain rikkomisesta.
Euroopan komissio on alkanut käyttää myös tekoälyä seuloakseen isoista aineistoista viitteitä kilpailijoiden yhteistoiminnan muodoista. Tekoäly etsii esimerkiksi sijoittajatiedotteista ja muusta julkisesta viestinnän aineistosta avainsanoja.
”Tämä on varmasti tulevaisuuden suunta. Se mahdollista entistäkin laajemmat ja hienovaraisemmat tutkimukset”, kertoo Malminen.
Keskittyneet toimialat ovat viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena.
Hintasignaloinnista on erilaisia rangaistuksia. Ankarimmillaan yrityksille määrätään tuntuvia seuraamusmaksuja.
”Kilpailuoikeudessa teoreettinen yläraja tämän tapaisesta kielletystä toiminnasta on 10 prosenttia vuotuisesta liikevaihdosta”, kertoo Malminen.
Suomessa esimerkiksi asvalttikartellissa seuraamusmaksut nousivat lähes 100 miljoonaan euroon ja Valion saalistushinnoittelutapauksessa 70 miljoonaan euroon.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
