Sinilevä voi yllättää uimarin myös syksyllä

Levien määrä on suurimmillaan keväällä. Talven aikana veteen kertyy ravinteita, joita levät valon lisääntyessä alkavat hyödyntää. Kuva: Jukka Pasonen

Loppukesällä leväesiintymät voivat olla runsaitakin, mutta talvea kohti levien määrä yleensä vähenee.

Suurin osa levistä on kasviplanktonia ja erilaisia piileviä, jotka ovat talven lepotilassa.

Ympäristökeskuksen vanhemman tutkijan Sanna Suikkasen mukaan monen levälajin talvehtimista ei ole vielä juurikaan tutkittu, mutta esimerkiksi piilevät menevät lepotilaan ja vajoavat pohjaan.

Poikkeuksen tähän tekee kuitenkin Aphanizomenon-sinilevä. Toisin kuin kesällä runsastuvat sinilevät, pystyy se lisääntymään myös viileässä vedessä ja muodostamaan esimerkiksi jään alle laajoja kasvustoja.

Levän lisääntyminen kuitenkin edellyttää Suikkasen mukaan hyvää ravinnetilannetta ja valoa, jota voi jään alla olla yllättävänkin paljon.

Suikkasen mukaan talvella runsastuva sinilevälaji on kuitenkin melko vaaraton. Myrkyllisemmät lajit ovat runsaimmillaan kesällä, mutta erittäin runsaana kukintana se voi aiheuttaa esimerkiksi ihottumaa avantouimarille.

”Todennäköisesti vesi kuitenkin näyttää sellaiselta, ettei siihen halua mennä uimaan.”

Keväisin vesien lämmetessä ja valon lisääntyessä kasviplanktonit aktivoituvat. Talvella vesistöön kertyneet ravinteet tarjoavat niille hyvät lisääntymisolosuhteet.

Suikkasen mukaan esimerkiksi piilevien ja panssarisiimalevien kohdalla kevät on vuoden tärkein tuotantojakso.

Talvisin pohjaan vajoavat leväkukinnat aiheuttavat ongelmia, jos niitä on runsaasti.

Hajotessaan biomassa kuluttaa happea ja voi huonoimmassa tapauksessa aiheuttaa pohjaan happikadon.

Hapeton vesi puolestaan lisää ravinteiden vapautumista pohjasedimenteistä veteen, mikä lisää vesistön ravinnekuormitusta.