Liito-oravahallintoa kevennetään, elinpiirin suojelu jäihin

Liito-orava viihtyy vanhassa sekametsässä. Kuva: Markku Vuorikari

Ympäristöministeriö selvittää mahdollisuutta luopua liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaamismenettelystä. Muutoksella halutaan keventää elykeskusten työtaakkaa sekä sujuvoittaa hallintoa.

"Suomessa esiintyy liito-oravan lisäksi 48 eläinlajia, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Liito-orava on ainoa laji, jota rajausmenettely koskee, ja sitäkin vain metsätalousalueilla", hallitusneuvos Satu Sundberg ympäristöministeriöstä kertoo.

"Muutos ei kuitenkaan heikentäisi liito-oravan suojelua. Liito-orava pysyy EU:n tiukasti suojelemana lajina, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on edelleen kielletty."

Luonnonsuojelujärjestöt pitävät pelkkien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelemista riittämättömänä. He haluaisivat suojella kokonaisia reviirejä.

MTK:n mielestä ministeriöiden ohje pesä- ja levähdyspaikkojen säilyttämisestä on riittävä ja sillä voidaan turvata lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelu, jota laki nimenomaan edellyttää.

"Meidän käsityksemme mukaan liito-orava on Suomessa yleinen laji. Lajien suojelu yleensä Suomessa ja EU:ssa tulisi saada vastaamaan lajin yleisyyttä", MTK:n lakimies Tommi Siivonen kommentoi.

Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) julkaisi torstaina ohjeen metsien käsittelystä liito-orava-alueella. Siinä neuvotaan jättämään reviirin ydinalue koskematta ja välttämään avohakkuita 150 metrin etäisyydellä reviiristä.

SLL:n liittohallituksen puheenjohtaja Risto Sulkava korostaa jatkuvan kasvatuksen merkitystä liito-oravan suojelussa.

"Tiedon puute on suurin este jatkuvan kasvatuksen yleistymiseen metsänhoidossa. Riskejä ei jatkuvassa kasvatuksessa ole lainkaan, sillä sen peruuttaminen avohakkuulla on maailman yksinkertaisin asia."

"Kun avohakkuuta pidetään ainoana vaihtoehtona metsänkäsittelyssä, myös metsänomistajan mahdollisuudet ylläpitää metsän monikäyttöä ja maisema-arvoja pienenevät."

Liito-orava suosii suurikokoista puustoa ja lehtipuita sisältäviä metsiä. Usein liito-oravametsä on kuusivaltainen lehtipuita sekapuustona kasvava alue.

Metsänomistajien lisäksi kunnat voivat ottaa liito-oravan huomioon virkistysmetsissään.

"Asia on kaupunkimetsien yhteydessä ollut esillä jonkin verran, mutta aivan liian vähän", myöntää Sulkava.

Sekä MTK että SLL ovat pahoillaan vapaaehtoiseen suojeluun perustuvan Metso-metsiensuojeluohjelman rahoituksen leikkaamisesta.

"Metso-varat eivät riitä varsinkaan luonnonsuojeluliiton esittämään laajennettuun liito-oravan suojeluun kuin pieniltä osin", Siivonen korostaa. "Vapaaehtoinen Metso-suojelu on hyvä asia ja on hyvin valitettavaa, että näitä varoja leikataan."

Nyt tehtävä rajaamismenettelyn purku ei vaikuta luonnonsuojelulain maanomistajalle oikeuttamiin korvauksiin. Metso-rahojen niukkuus vaikeuttaa nimenomaan laajemmasta elinpiirisuojelusta aiheutuvien kustannusten korvauksia.

"Metso-rahoja pitää palauttaa budjettiin. Ohjelman pitää ehdottomasti olla ykkösenä, vaikka niukkuutta joudutaankin jakamaan. Ympäristökonfliktien ratkaisuun tarvitaan rahaa", Sulkava painottaa.