Lakkoase on haudattu – vai onko?
Pääministeri Alexander Stubbin (kok.) mukaan työmarkkinoiden yhteisymmärrys eli konsensus halvaannuttaa Suomen.
Entinen pääministeri Esko Aho (kesk.) varoittaa, että digitalisaatio syö työpaikkoja ja siksi ammattiyhdistysliikkeen pitäisi varautua muutokseen (MT 29.12.).
Italiassa suuret ammattiliitot vastaavat haasteeseen järjestämällä laajan lakon, koska hallitus aikoo uudistaa työmarkkinoita helpottamalla työntekijöiden palkkaamista ja irtisanomista.
Suomessa palkansaajajärjestöt SAK ja STTK puuhaavat yhteistä jättiliittoa.
”Murrosta on ollut aina, mutta nyt digitalisaatio ja globalisaatio haastavat paljon. Uskon suuren keskusjärjestön toteutuvan ja toivon Akavan olevan siinä mukana. Ay-liikkeellä on voimaa, kun se on yhtenäinen”, SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly sanoi MT:lle joulun alla.
Lyly perustelee jättijärjestöä myös työntekijöiden ja toimihenkilöiden sumentuneilla ja sekoittuneilla työnkuvilla. Keskusjärjestöjen sisällä käydäänkin kovaa kosintaa siitä, mihin järjestöön erityisesti koulutettujen pitäisi kuulua.
Lyly pitää mahdollisena myös, että joskus SAK:n sisällä voisi olla vain yksi teollisuusliitto. Polkua on jo tasoittanut kemian- ja viestintäaloista on syntynyt TEAM, yksityisen palvelualan PAM ja julkisen palvelualan JHL.
Lyly myöntää, että nyt rakennetaan vastanapaa yksityisten työnantajien ja teollisuuden Elinkeinoelämän keskusliitto EK:lle ja Kuntatyönantajien KT:lle.
”Julkinen keskustelu on käyty niin paljon talouden ehdoilla, että nämä kaksi ovat pärjänneet palkansaajia paremmin.”
Keskusjärjestöjen jäseninä olevat ammattiliitot neuvottelevat seuraavan kerran 16. tammikuuta Helsingissä uudesta keskusjärjestöstä.
Valmistelut eivät ole mikään ihme. Åbo Akademin tutkija Christel Lindholm kirjoitti keväällä, että konsensuspolitiikka on ohi, koska työnantajapuoli pääsi niskan päälle varallisuusveroineen ja tuporatkaisun kumoamisineen.
Konsensuksella saatiin kuitenkin Suomi ylös lamasta 1990-luvulla, kun luottamusta löytyi ja saatiin sovittua viennin tukemisesta. Palkankorotukset olivat maltillisia, mutta valtio paikkasi niitä veronalennuksilla.
Nyt tilanne on toinen. Kansainvälisyys on syönyt kansallisesti toimivan ay-liikkeen voimaa ja jopa lakkoaseen. Yritykset voivat siirtyä samantien halvempiin maihin, joten työntekijöidenkin on syytä olla hiukan varpaillaan lakkoilunsa kanssa. Ellei sitten synny rajat ylittävää ay-liikettä.
Lakkoherkkyys on Suomessa Lylyn mukaan hiipunut: kun 1970–80-luvuilla oli 2 000 lakkoa vuodessa, nyt ehkä sata. Syynä ovat laajemmat neuvottelut ja sopimukset.
”Kannattaa muistaa, että Suomi on yksi sopimushakuisimpia yhteiskuntia. Lakko on vasta viime käden keino. Suomessa ay-liike on erilainen, koska haluamme olla mukana globalisaation muutoksessa.”
Alkava vuosi voi tietää kovaa vääntöä: työmarkkinajärjestöjen on tarkoitus hyväksyä 15. kesäkuuta mennessä sopimus, joka koskee palkkoja ja työllisyys- ja kasvusopimuksen jatkoa vuodelle 2016. Sopimus kattaa 95 prosenttia aloista.
Lylyn mukaan lähtökohtana on yhä ”suomalainen sopimisen malli”, yhdenvertainen neuvotteluasema ja työehtosopimusten yleissitovuus.
Lylyn mukaan ainakin irtisanomissuojaan ja työttömyysturvaan puuttuminen ovat asioita, joiden puolustaminen saattaisi aiheuttaa lakkovaaran.
Mutta eikö kaikkien pitäisi joustaa tässä synkkien näkymien talous-, vienti- ja työllisyystilanteessa?
”On helppoa puhua joustoista, mutta paljonko 1 500–1 600 euron alimmista palkoista pitäisi vielä ottaa pois? Helpommalla irtisanomisella ja pidemmillä koeajoillako Suomi saadaan nousuun?”
”Työ karkaa Kiinaan, jossa palkka on 300–400 euroa ja sieltä taas jonnekin, jossa se on 100 euroa. Mihin vedetään työn hinnan raja? Pärjäämisemme lähtökohtia ovat ihmisten osaaminen ja työn tuottavuus.”
Lyly on verrannut Suomea Mikki Hiireen merihädässä ja perännyt muutosten varalle kunnon ansioturvaa, koulutusta ja työnvälitystä. SAK haluaakin nostaa työasiat jo kevään eduskuntavaalien teemaksi.
Perusteluna on, että hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee rahaa ja siksi pitää lisätä sekä työn kysyntää että tarjontaa. Yrityksiä voidaan auttaa ennakoivien sopimusten, lupasääntelyn, energian hinnan ja liikenneväylien kunnon avulla.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
