Monipuolinen nurmisiemenseos hyvämutta hankala tavoite
Kuva: Viestilehtien arkistoNurmituotannon huippuosaaja Jarkko Storberg Pro Agria Länsi-Suomesta kritisoi helmikuussa Huittisissa järjestetyssä nurmisiementuotantoseminaarissa suomalaisia nurmisiemenseoksia yksipuolisiksi (MT 27.2.).
Storbergin mukaan suppeilla seoksilla ei pystytä tuottamaan sekä määrällisesti että laadullisesti riittävän hyvää säilörehusatoa.
Raisioagron tuotepäällikön Juha Anttilan mukaan kritiikissä on jonkin verran perää.
”Tarjonta markkinoilla on ollut suppeaa ja yksipuolista. Monipuolisille seoksille on ollut selkeä tilaus.”
Peltosiemenen toimitusjohtaja Timo Uusi-Rauva on sen sijaan hieman toista mieltä.
”Mielestämme usean lajikkeen käytön etu pitäisi voida kokeellisesti osoittaa. Käsityksemme mukaan sellaisia koetuloksia ei kuitenkaan ole olemassa.”
Suomalaisille karjatiloille myytävissä seoksissa on tyypillisesti kolmea neljää eri nurmikasvilajia. Storberg vertasi suomalaisseoksia esimerkiksi ruotsalaisiin, joissa on seitsemää–yhdeksää lajia ja lajiketta, sekä brittiläisiin, joissa oli yli kymmentä lajia ja lajiketta.
Maaseudun Tulevaisuus kysyi viideltä nurmisiemeniä myyvältä yritykseltä, pitäisikö nurmisiemenseosten koostumusta monipuolistaa.
Kaikki kyselyyn vastanneet pitivät monipuolisuutta sinällään tärkeänä asiana. Siitä huolimatta monipuolisuus ei ole itseisarvo.
”Tärkeintä on se, miten lajit ja lajikkeet täydentävät toisiaan”, Anttila huomauttaa.
Uusi-Rauva on samoilla linjoilla.
”Pyrimme käyttämään parasta mahdollista lajiketta seoksissa. Jos korvaisimme osan nyt käyttämästämme Nuutti-timoteistä jollakin muulla lajikkeella, seos huononee. Sadon määrä laskee ja samoin käy D-arvolle. Jos useita tasaveroisia lajikkeita on käytössä, se saattaa parantaa seosta.”
Rautakeskossa nurmisiemenistä vastaava tuotepäällikkö Juho Urkko huomauttaa, ettei Suomen viljelyoloihin sopivissa timotei- ja nurminatalajikkeissa ole niin merkittäviä eroja, että nykyistä useampia lajikkeita sekoittamalla saataisiin aikaan merkittävää lisähyötyä.
Aina monipuolistaminen ei ole edes mahdollista. Sitä voi hankaloittaa esimerkiksi tiettyjen lajikkeiden siementen pieni tuotantomäärä.
Tilasiemenen toimitusjohtajan Jukka Hollon mukaan nurmisiemenseosten pääkomponenteiksi valitaan sellaiset lajit ja lajikkeet, joiden siemeniä voidaan tuottaa Suomessa.
”Toisinaan jostakin lajikkeesta ei saada riittävästi siementä kattamaan koko Suomen tarvetta. Esimerkiksi apilalajikkeiden saatavuus on ongelma joka vuosi. Timotei- ja nurminatalajikkeistakin voi olla puutetta.”
Hänen mukaansa uusia lajeja suositeltaessa on tärkeää huolehtia siitä, että niiden siementä on ylipäätään saatavissa.
”Muutaman sadan kilon koe-erillä ei tyydytetä monen tilan tarpeita. Aikaa kuluu hukkaan sekä ostajilla että myyjillä, kun metsästetään olemattomia lajeja tai lajikkeita.”
Saatavuutta rajoittaa osaltaan siementuotantoala. Sitä ei Hankkija-Maatalouden tuoteryhmäpäällikön Katri Haavikon mukaan ole Suomessa liikaa.
Myös siementuotantoa koskevat viranomaisvaatimukset ovat tiukat, minkä vuoksi muutokset siementuotannossa, esimerkiksi viljeltävän lajikkeen vaihtaminen, vievät vuosia.
Tuontisiemen ei välttämättä ole kotimaiselle hyvä korvaaja.
Haavikon mukaan yksi tuontia rajoittava tekijä on hukkakauraan liittyvä ankaran vastuun periaate.
”Se rajaa tietyt maat automaattisesti tuonnin ulkopuolelle.”
Tuontia ja sen myötä myös lajikevalikoimaa rajoittavat myös Suomen pohjoiset viljelyolot.
”Sen vuoksi käyttökelpoisten lajien ja lajikkeiden valikoima on suppeampi kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa”, Urkko huomauttaa.
Hollo ottaa esimerkiksi Euroopan yleisimmän nurmiheinän, englannin raiheinän. Se olisi satoisa ja D-arvon puolesta laadukas. Suomessa sen talvituhoriski on kuitenkin merkittävästi suurempi kuin timoteillä ja nurminadalla.
Uusi-Rauvan tavoin myös Urkko ja Haavikko pitävät tärkeänä, että seokset perustuvat tutkittuun tietoon.
”Kehitettyjä seoksia pitää tutkia useamman vuoden, jotta niistä voidaan antaa jotakin suosituksia”, Haavikko korostaa.
Urkon mukaan suomalainen tutkimus on painottunut pitkälti nimenomaan yksittäisen lajikkeen tutkimiseen. Seostutkimus on jäänyt vähemmälle.
”K-maatalouden koetilalla Hahkialassa olemme tehneet kokeita jo useamman vuoden ajan. Olemme tutkineet seoksia vuosina 2007–2010 sekä toisen ja kolmannen niiton järjestelmiä 2005–2009. Nyt perustamme jälleen uuden kokeen, jossa tutkimme useamman lajikkeen seoksia.”
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
