Vihreät kipuilee poliittisen linjansa kanssa ‒ suurin ongelma kuitenkin on, että puolueesta on tullut tylsä

Turkulainen Sofia Virta valittiin yksimielisesti jatkokaudelle vihreiden puheenjohtajaksi Hämeenlinnassa lauantaina. Kuva: Jarno Mela

Uutiset|Politiikka

9.6.202507:00

Analyysi

Jukka Koivula

Viikonloppuna Hämeenlinnassa puoluekokoustaan viettänyt vihreät on vähän hukassa sen suhteen, miten sen pitäisi asemoitua Suomen puoluekartalla.

Kroonisesti vasemmistoliiton alapuolelle jumittunut kannatus kertoo, ettei vihreät puhuttele kovin laajaa joukkoa äänestäjiä.

Vihreissä kyllä tunnistetaan, että kannatusta pitäisi saada kerättyä huomattavasti nykyistä laajemmalta joukolta ihmisiä, mutta on aivan eri asia, mitä puolueessa ollaan oikeasti valmiita tekemään tavoitteen saavuttamiseksi. Tähän kiteytyy vihreä dilemma vuonna 2025.

Sofia Virran puoluekokouspuhe oli yhdistelmä perinteisen sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion puolustamista sekä vihreille ominaisia tasa-arvo-, ilmasto- ja ympäristöasioita. Virta muisti myös mainita talouden tasapainon sekä yrittäjyyden välttämättömyyden yhteiskunnalliselle hyvinvoinnille.

Punavihreä leima on juuttunut vihreisiin melko tiukkaan viime vuosina. Virta ei kuitenkaan suostu ottamaan sitä otsaansa.

”Mielestäni on erittäin tärkeää puolustaa hyvinvointivaltiota, tasa-arvoa ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia kaikille. Mutta on itsestään selvää, että tarvitsemme yrittäjyyttä ja työpaikkoja. Menestyminen on asia, mistä ei pidä rangaista”, Virta sanoo MT:n haastattelussa.

Virran linja mukailee poliittista keskikenttää, kun taas vihreän puolueväen enemmistö on enemmän vasemmalle kallellaan. Virran johtoajatuksena tuntuu olevan, ettei vasemmistovihreään nurkkaan juuttumalla lisää kannatusta nyt saa ‒ etenkin kun sekä SDP:n että vasemmistoliiton suosio on koholla.

Vihreän puolueväen enemmistö on vasemmalle kallellaan, mutta puoluejohtaja Sofia Virta haluaisi karistaa puolueestaan punavihreää imagoa. Kuva: Timo Filpus

Politiikan sisältökysymyksiäkin suurempi ongelma vihreille taitaa kuitenkin olla puolueen aiempaa tylsemmäksi muuttunut imago. Kyllä, tylsemmäksi. Vihreisiin on iskenyt keski-iän kriisi.

Omina opiskeluaikoinani 2010-luvun vaihteessa Tampereella vihreät oli monien opiskelijoiden silmissä muodikas sekä tavallaan muita puolueita epäpoliittisemmaksi koettu äänestysvalinta.

Tuolloin vihreät itse pitivät yllä mielikuvaa, että he olisivat jotenkin puhtaampia kuin muut. Kun vaalirahakohu jylläsi noina vuosina täydellä voimallaan ja tahri erityisesti keskustaa, onnistui vihreät näyttämään tuoreelta vaihtoehdolta vanhoille puolueille.

Niiltä pohjilta, ja Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ajauduttua epäsuosioon, vihreät nousi parhaimmillaan peräti yli 17 prosentin gallup-kannatukseen 2017. Helsingissä vihreät hätyytteli kokoomuksen ykkösasemaa pääkaupungin ikiaikaisena valtiaana.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon asioita, jotka eivät ole olleet vihreille suosiollisia. Erityisesti Helsingin paikallispolitiikassa vihreisiin kohdistui laajaa tyytymättömyyttä, eikä puolueen koettu olevan pienen ihmisen asialla vaan kokoomuksen vallantäyteinen aisapari.

Kun vihreät hyperurbanistit vielä yltyivät ajamaan Helsingin keskuspuistoon hakkuita uusien asuinalueiden tieltä, vahvistui mielikuva omien ihanteiden hylkäämisestä.

Ja kun helsinkiläiset vihreät poliitikot ovat vielä säännöllisen epäsäännöllisesti puhuneet maakunnista ja maaseudusta epäystävälliseen sävyyn, on yleispuolueprojekti yskähdellyt.

Vihreistä on tullut tavallinen tylsä puolue, jota valta turmelee siinä, missä muitakin. Akateemisen nuorison parissa on nykyään huomattavasti muodikkaampaa olla radikaali vasemmistoliittolainen kuin vihreä.

Vihreät on edelleen pöllämystynyt katastrofaalisesta eduskuntavaalitappiosta 2023, mutta kevään alue- ja kuntavaalit palauttivat puolueen itsetuntoa. Haasteista huolimatta vihreidenkään ei tarvitse heittää kirvestä kaivoon. Siitä pitää huolen Petteri Orpon (kok.) hallituksen kasvava epäsuosio.

Jos vihreät onnistuu selkeyttämään linjaansa uskottavalla tavalla, kääntyy kannatus muiden oppositiopuolueiden tavoin nousuun. Paljon töitä se vaatii, sillä suuri joukko maltillisia äänestäjiä on etääntynyt puolueesta.

Sofia Virta valittiin puheenjohtajaksi lauantaina yksimielisesti, joten hänellä on valitsemalleen linjalle vahva kenttäväen mandaatti.

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden Keski-Suomen aluetoimittaja.