KUOLLUT Pääjohtaja, professoriSamuli Suomela

Pääjohtaja, professori Samuli Suomela kuoli 16.3.2012 93-vuotiaana. Hän oli syntynyt Perttelissä 27.7.1918.

Suomela suoritti maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon vuonna 1946 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1950 aiheesta Peltojen sijainnin vaikutuksesta maatilan talouteen.

Mainittakoon, että hänen ensimmäinen vaimonsa Hilkka Suomela väitteli samana päivänä samaan kellonaikaan. Näin kumpikaan ei päässyt jännittämään eikä arvostelemaan toisen väitöstä.

Suomelasta tuli vuonna 1952 perustetun Maatalouden

taloudellisen tutkimuslaitoksen ensimmäinen johtaja ja professori.

Vuonna 1971 Suomela nimitettiin Maatilahallituksen pääjohtajaksi sen jälkeen, kun aikaisemmin toimineet Maataloushallitus ja Asutushallitus yhdistettiin yhdeksi keskusvirastoksi. Suomela toimi tässä tehtävässä eläkkeelle siirtymiseensä asti vuoteen 1983.

Suomelan asiantuntemusta käytettiin hyväksi laajasti. Hän oli maatalousministeri Reino R. Lehdon ja Teuvo Auran virkamieshallituksissa vuosina 1963–64 ja 1971–72. Suomela oli talousneuvoston jäsen 1962–74 ja tuolloisen maataloustulojärjestelmän kannalta keskeisen maatalouden hintatoimikunnan puheenjohtaja 20 vuotta 1958–78.

Hän oli muun muassa OKO:n, vakuutusyhtiö Auran (nykyisin Tapiola), Rauma-Repolan, Lännen Tehtaiden ja Perusyhtymän (nykyisin YIT-yhtymä) hallintoneuvostossa.

Suomela oli myös ylioppilaspoliitikko. Hän oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajana 1953–56 ja oli Varsinaissuomalaisen osakunnan kuraattori 1948–51. Hän oli ”vanhan” Suomen Akatemian sihteerinä 1957–59.

Suomela oli 1950–70-luvuilla maatalouspolitiikan ja maatalouselinkeinon johtava asiantuntija.

Hänen johtamansa tutkimuslaitos perustettiin aikanaan tuottamaan tosiasiatietoa Suomessa harjoitettavan maatalouspolitiikan pohjaksi.

Sen keskeiseksi välineeksi syntyi maataloustulojärjestelmä, joka oli voimassa vuodesta 1956 aina Suomen EU:hun liittymiseen saakka. Järjestelmän tavoitteena oli taata viljelijäväestölle suunnilleen samanlainen tulokehitys kuin muillekin väestöryhmille. Kun tuolloin pitkään vallinneen inflaation vaikutuksesta maataloustuotteiden hintoja jouduttiin lain perusteella nostamaan, aiheutti se närää palkansaajien keskuudessa tuottajien puolestaan taistellessa omien etujensa puolesta.

Näitä ristiriitoja ratkottiin maataloustuloneuvotteluissa, joissa puheenjohtaja Suomelan tasapuolisuus, rauhallisuus ja sovittelutaito veivät asioita ratkaisuun.

Tätä kaikkea vaikeutti se, että maataloustulojärjestelmä siihen liittyvine laskelmineen oli varsin vaikeatajuinen. Sanottiinkin, että järjestelmä on niin monimutkainen, että sen ymmärtää vain kaksi ihmistä ja heistäkin toinen ymmärtää väärin. Oikein ymmärtänyt miellettiin useimmiten Suomelaksi.

Suomelan harrastuksista tärkein oli perhokalastus, joka oli hänelle todellinen intohimo. Tenojoelle oli päästävä kalaan joka kesä ja matkasta sai kuulla sen jälkeen moneen otteeseen. Hän hankki kesäasunnon kuulun Kalkkistenkosken rannalta, missä myös kalastusmahdollisuudet olivat erinomaiset.

Eräs hänen kanssaan kalastellut kertoi: ”On se kumma, että vaikka muut eivät kalaa tahdo saada, niin Suomela niitä vaan jatkuvasti maihin vetelee.”

Suomela palkittiin merkittävästä urastaan monin tavoin. Hänelle myönnettiin Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan komentajamerkki. Hän oli muun muassa Agronomiliiton, Suomen maataloustieteellisen seuran ja perhokalastajien kunniajäsen.

Savikylän poika, kuten hän itseään nimitti, oli lämmin ja empaattinen ihminen, jonka silmiin ulottuvan hymyn hänet tuntevat aina muistavat.

RISTO IHAMUOTILA

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston entinen kansleri.

Avaa artikkelin PDF