Viisautta on Herran pelko
sana sunnuntaiksi
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät.’” Matt. 7: 15–23.
Ensi sunnuntain aiheena on Totuus ja harha. Evankeliumiteksti ei ole mukavaa luettavaa. Yhtäältä Jeesus tuntuu puhuvan itsestäänselvyyksistä. Mutta toisaalta Jeesuksen sanat kuulostavat melkein mahdottomilta ja jättävät epämiellyttävän olon.
Kuka meistä tuottaa pelkästään hyviä hedelmiä aina ja kaikkialla? Profetoiminen, pahojen henkien karkottaminen ja muut voimateot eivät riitä merkiksi. Edes Herran nimen käyttäminen ei ole tae oikealla asialla olemisesta.
Juuri ennen näitä sanoja Jeesus muistutti ahtaasta portista ja kapeasta tiestä, jonka vain harvat löytävät. Edeltävät jakeet 13 ja 14 ovat tämän saman sunnuntain toisen vuosikerran tekstinä.
Mieleen muistuu eräs tapahtuma paastonajan alusta. Julkisen toimintansa alussa Jeesus kamppaili erämaassa paholaisen kiusattavana (Matt. 4: 1–11). Jeesuksella oli valittavana kaksi tietä. Paholainen ehdotti, että Jeesus itse ryhtyisi näyttävien temppujen tekijäksi. Mutta Jeesus valitsi toisen tien. Evankelista Markus tiivistää: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Mark. 10: 45). Jeesuksen tie oli ristintie.
Ihmisten ikiaikainen kiusaus on pyrkiä tekemään Jumalasta voittoisa supersankari, jonka seurassa tapahtuu suuria ihmeitä. Jos kaikki ihmisten haaveet Jumalasta olisivat totta, olisi oikeastaan kummallista, jos joku ei haluaisi olla Jumalan puolella.
Evankeliumi muistuttaa, että myös Jeesuksen seuraajat joutuvat valintatilanteeseen. Rakennetaanko usko ihmeiden ja ulkoisen vahvuuden varaan? Pyrimmekö muuttamaan elämäämme? Samalla sorrumme kilpailemaan siitä, kuka onnistuu elämään kuviteltujen ihanteiden mukaisesti.
Jeesuksen tie oli vehnänjyvän tie ja usko on Jeesuksen seuraamista. Usko ei kuitenkaan ole pyrkimistä vääränlaiseen nöyryyteen. Meidän ei ylipäänsä tarvitse tavoitella mitään ulkoista.
Me saamme luottaa siihen, että Jumala tuntee meidät ja meidän elämämme. Hän on kaiken antanut ja tarkoittanut. Meidän ei pidä tavoitella mitään ihmiskeskeistä, vaan ainoastaan Jeesuksen Kristuksen tuntemista. Jumala on läsnä kaikessa siinä, mitä elämässämme sattuu vastaan tulemaan.
Rukous käsikirjasta:
Herramme ja Jumalamme. Me olemme usein yleisen mielipiteen vankeja. Se, mitä ihmiset sanovat, merkitsee meille enemmän kuin se, mikä sinun sanasi mukaan on totta ja oikeaa. Avaa silmämme näkemään, mikä elämässämme on vastoin sinun tahtoasi. Anna voima mielesi mukaiseen elämäntapaan. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
