Ihmiset, aktiivinen elämäja luonnonsuojelu sulassa sovussa
LIEKSA (MT)
Kuivia mäntykankaita lähes silmänkantamattomiin, mäntykankailla kulkevia ikiaikaisia polunpohjia, jyrkkiä harjunrinteitä, laajoja suoaukeita ja tyyni hiljaisuus, jonka rikkoo korkeintaan lammen rannasta lentoon lähtevien telkkien siipien läiske.
Markkinointikoneiston lavastama mainosvideo? Ei, vaan arkipäivää monille pohjoiskarjalaisille. Niin tuttua ja tavallista, että maisemaa ja luontoa ei mielletä mitenkään erityiseksi.
Ei ennen kuin riittävän moni ulkomaalainen tai ulkopaikkakuntalainen on ihastellut maisemaa ja halunnut kuulla lisää alueen historiasta.
Wikipedia määrittelee internetissä biosfäärin elonkehäksi, maapallon pinnan osaksi, jolla elämä on mahdollista.
YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestöllä Unescolla on Man and Biosphere -ohjelma, johon on valittu mukaan arvokkaita ja jollain tavalla erityisiä osia maapallon biosfääristä. Kaksi yhteensä 580 ohjelman alueesta sijaitsee Suomessa, toinen Saaristomerellä ja toinen Pohjois-Karjalassa.
Biosfäärialue koostuu luonnonsuojelulueista ja niitä ympäröivistä yhteistoiminta-alueista.
Kyse on maailmanparannusohjelmasta, naurahtaa Pohjois-Karjalan biosfäärialueen koordinaattori Timo J. Hokkanen. ”Mutta se on mahdollisuus, jonka kautta voi toteuttaa ajatusta ajattele globaalisti, toimi paikallisesti.”
Pohjois-Karjalan biosfäärialue rajattiin ensimmäisen kerran kartalle vuonna 1992. Silloin keskiössä olivat Petkeljärven kansallispuisto, Patvinsuon kansallispuisto, Koivusuon luonnonpuisto ja Kesonsuon luonnonsuojelualue.
Nykyään alueen virallinen rajaus käsittää Lieksan, Ilomantsin ja Joensuun kaupungin Tuupovaaran kaupunginosan. Kolin kansallispuisto on myös mukana.
Biosfääri on vaikea sana, tärkeämpää onkin toiminta alueella, sillä ilman toimintaa ei ole mitään, sanoo Hokkanen.
Käytännössä biosfäärialuetoimintaa on koko maakunnassa. Tavoitteena on kehittää alueellisia toimintatapoja, jotka ottavat huomioon luonnon, talouden, kulttuurin ja yhteisöt.
”Suojelualueet ovat osa toimintaa, mutta sitäkin tärkeämpi osa ovat paikalliset yhteisöt, jotka ovat toiminnassa mukana”, kuvailee Hokkanen.
Pohjois-Karjalan biosfäärialueella kestävää kehitystä ja alueellista toimintaa kehitetään kumppanuusyhteistyöverkossa.
Kumppaneita on hyvin monenlaisia. On GreenStar-hotelli Joensuun keskustassa, joka on sitoutunut ympäristömyönteiseen majoittamiseen. On Parppeinvaara Ilomantsissa, joka esittelee karjalaista kulttuuria ruuan, kantelemusiikin ja käsitöiden voimin.
Yhteistä kumppaneille ovat yhteiset kestävän kehityksen periaatteet ja alueellinen kehittäminen.
Viime syksynä kumppaniverkostoon liittyi lieksalainen Erä-Eero, Eero Kortelaisen luontomatkailuyritys. Yritys tarjoaa ohjattuja luontoelämyksiä biosfäärialueella sekä suojelualueilla että talousmetsissä.
”Luontomatkailussa on isot mahdollisuudet, yhä useampi on valmis maksamaan esimerkiksi opaspalveluista. Palveluista pitääkin olla valmiita maksamaan, muuten toiminta ei kasva ja kehity”, sanoo Kortelainen.
Hänen mielestään Pohjois-Karjalaan ja biosfäärialueelle mahtuisi vielä hyvin lisää luontomatkailuyrittäjiä. Kortelainen toivoo kumppanuustoiminnan vahvistavan toimijoiden välistä yhteistyötä ja pidentävän yhä tyytyväisempien matkailijoiden viipymää alueella.
Kortelaisen asiakkaista noin 60 prosenttia on ulkomaalaisia. ”Kunpa paikalliset oppisivat arvostamaan ja vaalimaan meidän luontoamme, kuten he.”
Eniten matkailijoita houkuttelee Erä-Eeron Keljänpuron kämpälle noin 30 kilometrin päähän Lieksan keskustasta suurpetojen kuvaus ja etenkin ahmat.
”Meillä on maailman ainoa suurpetojen katselu- ja kuvauspaikka, jossa on erikoistuttu ahmoihin.”
Haaskojen käyttö suurpetojen houkuttelussa on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina. Kortelainen vie päivittäin katselupaikalle pedoille ravintoa. Hänestä laittomat tai vain karhunpyyntiä silmällä pitäen tehdyt haaskat ovat ongelmallisia.
””Me emme halua totuttaa eläimiä ihmisten ääniin ja hajuihin. Tämä huomioidaan kaikessa toiminnassa, katselukojulle pyrimme menemään ennen kuin eläimet ovat lähteneet liikkeelle, eikä sieltä lähdetä, jos eläimet ovat paikalla. Kojun läheisyydessä kulkeminen on myös tarkasti rajattu poluille.”
Kun kuvauspaikka perustetaan kulutusta kestävään ja vuosittain kasvillisuudeltaan uusiutuvaan maastoon, säilyy maisema siistinä ja luonnonmukaisena. Rahkasammalsuo tai jäkäläkangas eivät ole soveliaita paikkoja.
”Eivät matkailijat tule kohteisiin, jotka ovat kuluneita ja sotkuisia.”
SARI PENTTINEN
Kunpa
paikalliset oppisivat
arvostamaan ja vaalimaan meidän luontoamme,
kuten
ulko-
maalaiset.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
