Maatilaselvitys vie viestiä viljelijöiltä kaavoittajalle
Maanviljelijä Pentti Kuokkanen, yritysneuvoja Päivi Jokinen ja yhdyskuntasuunnittelija Reino Kuivalainen silmäilevät Kuokkasen kasvinviljelytilan maita Liperin Riihilahdessa. Alaltaan 75 hehtaarin tila sijaitsee Liperin kirkonkylän osayleiskaava-alueella. Jaakko Kilpiäinen Kuva: Viestilehtien arkistoLIPERI (MT)
Auringonkukkien riemullinen rivistö reunustaa kylätietä satojen metrien matkalla Liperin Riihilahdessa, aivan kirkonkylän tuntumassa.
”Saa poimia”, lukee kyltissä, jonka maanviljelijä Pentti Kuokkanen on kukkapeltoonsa iskenyt.
”Puhumalla ja toimimalla myönteisesti saadaan hyvää aikaan”, Kuokkanen vastaa kysymykseen, miten onnistuu tilanpito kirkonkylän osayleiskaava-alueella.
Hän on kolmannen sukupolven isäntä nykyisin noin 75 hehtaarin kasvinviljelytilalla.
”Ilman muuta maatilat ja Liperin kirkonkylän taajama-asutus pystyvät hyvään naapuruuteen edelleen. Sijaa on myös uusille asukkaille, joita pitäjä kovasti tarvitsee”, Kuokkanen sanoo.
Kuokkanen on yksi noin 30 viljelijästä, jotka yritysneuvoja ja maisemasuunnittelija Päivi Jokinen haastatteli laatimaansa Liperin kirkonkylän maatilaselvitykseen. Jokinen työskentelee Pro Agria Pohjois-Karjalassa sekä Maa- ja kotitalousnaisten keskuksessa.
Hän perustelee selvityksen tarvetta maatalouden muutoksella.
”Kaavoittajalla ei välttämättä ole tarkkaa tietoa nykypäivän maataloudesta. Se ei enää ole pientä perheviljelyä. Tilakoot ja koneet ovat kasvaneet. Tilat erikoistuvat, ja ne voivat vaihtaa tuotantosuuntaa nopeastikin. Tuotantorakennukset ovat suuria”, Jokinen luettelee.
Maatilaselvitys syntyi Vuorovaikutteiset toimintatavat kaavoituksen tukena -hankkeessa, jossa Liperi oli mukana.
”Kirkonkylään valmistuu osayleiskaava vuonna 2014. Kunta päätti teettää maatilaselvityksen, jotta viljelijöiden toiveet saataisiin kaavoitusta varten selville”, Liperin yhdyskuntasuunnittelija Reino Kuivalainen kertoo.
”Maatalous on Liperin kirkonkylässä tärkein tuotannollinen elinkeino. Olisi hölmöä, jos merkittävän elinkeinon tarpeita ei kartoitettaisi.”
”Tavoite on rakentaa kirkonkylää niin, että se pysyy viihtyisänä, että elinkeinot voivat kukoistaa ja palvelut säilyvät. Haluamme mahdollisimman hyvin toimivan taajaman lähiympäristöineen”, Kuivalainen sanoo.
Hänen mukaansa maatilaselvitys on hyödyllinen nimenomaan kaavoituksen alkuvaiheessa.
”Mitä enemmän kaavoittajalla on tietoa, sitä parempi kaavasta tulee.”
Liperi on vankka maatalouspitäjä. Maatalouden läheisyys näkyy kirkonkylässäkin.
Maisemaa leimaavat avoimet ja moneen muuhun Pohjois-Karjalan pitäjään verrattuna suuret viljelysaukeat. Pellot alkavat heti, kun tihein taajama loppuu. On paikkoja, joissa viljelykset ja uusi omakotiasutus ovat vieri vieressä.
”Maatalouden ja asutuksen yhteiselo ei aina ole ongelmatonta. Kitkatilanteita syntyy”, Kuivalainen kertoo.
Ristiriitojen syistä yksi on ylitse muiden: lietelannan levitys. Hajusta valitetaan niin viljelijöille kuin kunnantoimistoonkin.
”Maatalouden vuodenkierto ei ole enää kaikille asukkaille tuttua perinteiselläkään maaseudulla.”
Lanta lemuaa pelloilla aikansa, eikä hajuhaitoilta vältytä parhaallakaan kaavoituksella.
Kuivalainen luottaa tietoon.
”On pystyttävä perustelemaan, miksi peltojen muokkausta tarvitaan. Liperin perinteinen Leipäpäivä on hieno esimerkki tapahtumasta, jossa tieto viljelystä ja maaseutukulttuurista leviää.”
Pentti Kuokkanen pohtii, kuinka lievittää lannan lemua.
”On siinä viljelijälläkin vastuunsa. Oikean ajankohdan valinta vaikuttaa, ei lietelantaa ole pakko äitienpäivänä levittää. Haju vähenee, kun peltoja multaa levityksen jälkeen. Joskus sääkin suosii, sateella ei haise niin kuin helteellä.”
Maatilaselvitystä Kuokkanen kiittää onnistuneeksi, hänen mielestään se keskittyy oleellisiin asioihin.
”Viljelijät voivat olla turvallisin mielin. Meidän mielipiteemme on kuultu ja ne otetaan varmasti huomioon. Näin toimii hyvä hallinto.”
Selvitys vie tietoa kaavoittajalle. Valmistuvaan kaavaan pystyy vaikuttamaan muutenkin: luonnoksesta voi kertoa mielipiteensä ja ehdotuksesta voi jättää kirjallisen muistutuksen. Viimeisenä keinona on valituksen teko. Kunnanvaltuusto hyväksyy kaavan, joten valmistelun vaiheissa kannattaa pitää yhteyttä valtuutettuihinkin.
”Minä en osaa kaavoitusta pelätä. Kaava luo turvaakin: jos alue on siinä merkitty pelloksi, niin peltona se myös pysyy”, Kuokkanen sanoo.
Hän palaa vielä lietelantakiistoihin.
”Ne ovat yksittäisiä tapauksia.”
Kuokkanen kannustaa ihmisiä hyvään naapuruuteen.
”Meidän tätä seutua pitempään asuttaneiden on tunnettava vastuumme. Uudet asukkaat on toivotettava mukaan kylän elämään: kutsutaan kahville ja heitetään kättä. Ystävystytään ja tullaan kavereiksi – silloin ristiriidatkin vähenevät.”
Ystävyys voi versoa vaikka auringonkukasta.
ANTTI KANTOLA
Sarja on ideoitu yhdessä Maa- ja
kotitalousnaisten kanssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
