Pitkiä päiviä kaivon ja navetan välillä
”Vedenkanto on ollut todella raskasta ja aikaa vievää hommaa varsinkin karjatalouksissa”, Sirkka-Liisa Ranta toteaa.
Kuvaava esimerkki löytyy Rannan tuoreesta teoksesta Naisten työt.
Tyypillinen karjatilan emäntä kulki sangot käsissä tai ämmänlängissä joka päivä yli kahden kilometrin matkan kaivon, navetan ja keittiön väliä.
Vuodessa matkaa kertyi yhtä paljon kuin Helsingistä Ouluun. Jos emäntä jaksoi samaan tahtiin 40 vuotta, askelet ulottuivat puolen matkaa maapallon ympäri.
Vesijohto oli vuoteen 1960 mennessä saatu vasta joka neljänteen talouteen.
Mikäli vesihuolto olisi ollut miesten työtä, pumput ja vesijohdot olisivat yleistyneet maaseudulla paljon aiemmin, Ranta arvelee.
Maaseudun naisen arki on Rannan mielestä jäänyt muun historian kirjoituksen varjoon.
”Tuntui siltä, ettei riittävän kattavaa teosta ollut vielä julkaistu.”
Aineisto ei suinkaan ollut valmiina. Ranta kurkisti ajan henkeen ja elämänmenoon muun muassa Suomen vanhimpien ja naisille tutuimpien lehtien Emäntälehden ja Kotilieden sivuilta.
”Hämmästyttävää on se tietotaito, mikä naisten töihin sisältyi. Kaikki piti tehdä alusta lähtien itse, oli sitten kyse saippuasta tai pellavasta. Pellava piti kasvattaa, muokata ja kutoa ennen kuin siitä pääsi tekemään vaatteita.”
Perinteisten kotitöiden ohella maaseudun nainen vastasi karjanhoidosta.
”Karjanhoito kuului naisille niin kauan, kunnes koneet tulivat helpottamaan töitä. Miehet tulivat pikku hiljaa navettaan sitä mukaa kuin lypsykoneet yleistyivät.”
”Monet naiset ovat kertoneet, että kaikkeen piti venyä aina, kun apua tarvittiin. Helposti ajatellaan, että naisten työt ovat olleet siistiä kevyttä sisätyötä. Eihän se pelkästään sitä ollut.”
Rannan teos seuraa maaseudun naisen askeleita sadan vuoden jaksolla aina 1960-luvulle asti.
”Meidän joukossamme elää paljon ihmisiä, jotka muistavat nämä ajat.”
”Kun olen kysynyt, miten jaksoit, monet ovat sanoneet, että oli vaan pakko jaksaa. Samassa yhteydessä on muistettu kiittää terveyttä, jota se työ vaati.”
Kirjailija on asunut suurimman osan elämästään maaseudulla. Hän on itsekin nähnyt monen asian muuttuvan naisen arjessa.
”Erityisen kiitollinen olen nykyaikaisesta pesukoneesta. Pyykkiä ei tarvitse enää hangata pesulautaa vasten tai hakata likaa irti pesukartulla jääkylmän avannon äärellä.”
Pulsaattorikone tuntui omana aikanaan hienolta keksinnöltä.
Pesijältä se vaati vielä paljon käsityötä. ”Koko päivä meni pyykinpesussa. Ensin liottaen, sitten vääntäen ja kääntäen, huuhdellen ja lingoten ”, Ranta muistelee omia ”nuoren likan” pyykkipäiviä.
Nykynaisen työtaakka on keventynyt huimasti niin maaseudulla kuin kaupungissakin.
”Jos tilannetta katsoo historian näkökulmasta, ei voi kuin kiittää siitä, että elää tässä päivässä. Aina tietenkin riittää parannettavaa.”
Kotitöiden jakamisessa on Rannan mielestä saavutettu paljon, myös maaseudulla.
”Hiljattain julkaistu tutkimus tosin kertoo, etteivät kotityöt mene tasan. Suurempi osa on naisten kontolla, vaikka miehet osallistuvat aika yleisesti lasten hoitoon ja ruuan valmistukseen.”
TARJA HALLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
