HEVOSELÄMÄÄ Sammuva tähti
Katsoin Midnightin tummiin silmiin ja käskin sitä huomenna juoksemaan kunnolla. Tarkistin vielä oriin jalat ennen hotellille lähtöä.
Valmistauduimme seuraavan päivän Kentucky Derbyyn, ja odotukset olivat korkealla. Edellisellä kaudella Midnight oli voittanut melkein kaikki kilpailut.
Aamulla nousin kuuden aikoihin. Olin saanut aamiaisen syödyksi, kun Midnightin valmentaja Andy tuli toivottamaan hyvää huomenta.
Kerroin hänelle, että hevosella näytti olevan kaikki hyvin, mutta että itsestäni en ollut aivan varma. Andy naurahti ja kertoi itsekin hermoilevansa. Lähdimme rataa kohti.
Harjasin Midnightia kunnes sen karva kiilsi. Tallipoika tuli karsinan ovelle ja kehotti minua vaatteiden vaihtoon. Hän huolehtisi hevosen valmiiksi. Kiiruhdin ahtaaseen jockeyiden pukuhuoneeseen ja puin päälleni valkoiset housut, kiiltävät saappaat ja vihreän paidan.
Andy auttoi minut satulaan ja muistutti, että kärkeen piti päästä heti alussa. Nyökkäsin, kokosin ohjat ja suuntasin rataa kohti. Lämmittelin Midnightia radan ulkoreunalla. Hetken päästä suuntasin lähtöporteille. Hevonen astui kiltisti karsinaansa ja odotti lähtöä.
Lähtökello soi ja portit lensivät auki. Midnight syöksyi täyteen vauhtiin. Parilla harppauksella olimme muiden edellä. Juoksu oli nopeaa, pehmeää ja helppoa.
Yhtäkkiä hevonen kompuroi. Se pääsi tasapainoon, mutta sitten rojahti maahan. Lensin kaaressa hevosen pään yli ja silmissäni pimeni.
Tunteja myöhemmin heräsin sairaalassa. Käteni oli kipsissä ja olo hutera. Andy kertoi Midnightin jalan murtuneen kahdesta kohtaa, eikä sen paranemisesta ollut varmuutta. Mikäli hevonen rikkoisi kipsin, se olisi lopetettava. Minua ei haitannut, vaikkei Midnight koskaan enää kilpailisi. Halusin vain olla sen lähellä.
Aamulla sain luvan lähteä sairaalasta. Ajoimme hevosklinikalle.
Kyyneleet tulvivat silmiini, kun näin Midnightin seisomassa pää riipuksissa ja kipsi jalassa. Se oli sekaisin kipulääkkeistä.
En ymmärtänyt, kuinka upea eläin voi muutamassa tunnissa tuhoutua näin. Eläinlääkäri tuli paikalle ja kertoi rauhoittavan vaikutuksen loppuvan pian. Sen jälkeen näkisimme, oliko oriin paranemisesta toivoa.
Avasin karsinan oven ja kiersin käteni Midnightin kaulaan. Se ei reagoinut mitenkään. Yhtäkkiä hevonen nosti päätään ja hirnahti. Eläinlääkäri sanoi hevosen kärsivän ja pyysi lupaa nukuttaa se. Kyynelet valuivat pitkin poskiani, kun pudistin päätäni. Andy vei minut hotellille.
Myöhemmin päivällä eläinlääkäri soitti. Hän kertoi Midnightin olevan aivan hurjana ja käski tulemaan heti.
Ajoimme takaisin klinikalle, missä syöksyin suoraan Midnightin karsinalle, missä ori potki seiniä ja kiersi ympyrää. Kävin silittämässä hevosta ja sain sen hetkeksi rauhoittumaan. Se jatkoi pyörimistä heti suljettuani karsinan oven perässäni.
Eläinlääkäri tuli kysymään lupaa lopettaa hevonen. Sanoin haluavani hyvästellä sen ensin. Hellittelin hevosta puolen tunnin ajan. Sitten Janet astui karsinaan ruiskun kanssa. Hän antoi pistoksen ja hetken kuluttua hevonen valahti pitkälleen. Suutelin sen lämmintä turpaa ja jätin hyvästit.
Illalla itkin itseni uneen. Unessani näin Midnightin sellaisena kuin se oli ollut vielä tunti ennen Derbyä. Sen karva säkenöi ja häntä laskeutui kauniisti. Sukat olivat puhtaan valkoiset ja silmät kirkkaat. Se heilautti päätään kuin hyvästiksi, kääntyi ja nelisti pois. Ajattelin unessani, että Midnight elää minussa ikuisesti.
HEMULI
Nurmijärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
