Ammatinvalinta on entistä tärkeämpää

Istuin metsäteollisuuden sponsoroimalla oppitunnilla ja ajattelin, että onpa hienoa, että ovat tällaisen mahdollisuuden oivaltaneet: lähettää nyt omia miehiä ja naisia lobbaamaan alaa koululaisille.

Tosin oli minulla vähän tekemistä, etten nurkkapulpetistani alkanut

metsätöiden rinnalla mainostaa ihanaa toimittajan ammattiani. Aina olen ollut ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa rientämässä kouluille kertomaan

media-alan töistä vuosittaisilla sanomalehtiviikoilla.

Metsäalaan huomasin sen eron, että he voivat rennosti puhua tulevista työmahdollisuuksista ja ihan konkreettisesti avautuvista työpaikoista. Toisin on toimitustyössä, jossa karua kieltään puhuvat nyt yt-neuvottelut ja irtisanomiset.

Nuorille olen jo pitkään muistutellut,

että alalle on vaikea päästä, mutta jos tästä haaveilette, pitäkää ihmeessä unelmistanne kiinni ja ponnistelkaa.

Eläkeuudistus ei herättänyt minussa minkäänlaisia intohimoja, vaikka monen asiantuntijan suusta kuulin, että vähän alle viisikymppisenä lukeudun uudistuksessa ”häviäjien” joukkoon.

Eläkeikä karkaa yhä kauemmas, mutta mitä se haittaa? En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten hinkua eläkkeelle.

Toisaalta en ole hetkeäkään aidosti

uskonut, että itse kykenisin tätä työtä enää 65- tai 70-vuotiaana tekemään.

Ainakaan niin, että kukaan maksaisi minulle työstä palkkaa. Olisin kyllä syvästi kiitollinen, jos niin sattuisi käymään.

Jo vuosia sitten kollegoiden kanssa vitsailtiin, että eihän meillä toimittajilla ole mitään hätää, kun vain joku valkopukuinen henkilö työntää meidät

näppäimistön ääreen ja sanoo lempeällä äänellä: ”Mitäs me tänään kirjoitellaan? Syntyykö pakinaa vai kenties muisteluksia?”

Eläkeikää ja eläkkeelle pääsyn odottelua olennaisempaa on se, että ihminen päätyy nuorena alalle, josta on innostunut ja saa tehdä sellaista työtä, josta

pitää.

Koulujen ammatinvalinta ja koko koulutusjärjestelmä ovat avainasemassa siinä, että oikeat ihmiset löytävät paikkansa itselleen oikeilta aloilta.

Aika paljon nuorena tehdään ratkaisuja sattuman kaupalla, joten niitä on voitava myöhemmin muuttaa ja korjata.

Miten muka voisi 15-vuotiaana tietää, mitä haluaa 68-vuotiaaksi asti tehdä? Mutta jos saa myönteisen työkokemuksen yhdeltä alalta, on paljon rohkeampi siirtymään seuraavalle.

Tarvitaan luottamusta omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. Koulun ja kouluissa kiertävien erilaisten lobbarien tehtävä

on osaltaan juuri tämä: luoda uskoa

tulevaan.

Toivottavaa olisi, että eläkeiän

noston jälkeen uudelleen kouluttautumisesta tehdään entistä helpompaa.

Vaikeata maalaisjärjellä on ylipäätään kuvitella, miten kestävyysvaje kuroutuu umpeen sillä, että kehäraakit vanhukset

laahustavat työpaikoilla ikälisällistä palkkaa nostaen ja ajanmukaisen koulutuksen saaneet nuoret, energiset ihmiset masentuvat kortistossa pääsemättä edes aloittamaan työuraansa.

liisa.yli-ketola@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF