Viljelijäväestön harmaantuminen halutaan pysäyttää – Maaseutunuori Kaisa Pihlaja: ”Tekijöitä löytyy, kun mahdollisuudet annetaan"

Maatalouspolitiikan uudistuksen yhtenä tavoitteena on, ettei EU:n viljelijöiden keski-ikä pääsisi enää lässähtämään nykyisestä. Uusia ihmisiä alalle saadaan, jos politiikka on vakaata ja kannustavaa, pohtii kurikkalainen maaseutunuorten valiokunnan jäsen Kaisa Pihlaja. 

Jotta viljely jatkuu, tarvitaan uusia viljelijöitä.

Tämä yksinkertainen yhtälö ei kuitenkaan toteudu. Viljelijöiden keski-ikä EU:ssa on ollut nousussa jo pidempään.

Nuorten viljelijöiden osuuden kasvattaminen onkin yksi tukiuudistuksen kärkiteemoista.

Erityisesti siksi Maaseutunuoret ja SLC:n nuorten valiokunnat olivat viime viikolla keskustelemassa maatalouspolitiikan (cap) uudistuksesta maa- ja metsätalousministeriössä.

Ainakin nuorten viljelijöiden tuet kaipaisivat maitotilan nuoren emännän ja maaseutunuorten valiokunnan jäsenen Kaisa Pihlajan mukaan uudistamista.

”Keinotekoisia rajoitteita tulisi poistaa. Esimerkiksi yhtiömuoto ei saisi vaikuttaa siihen, tuleeko nuoren viljelijän tukia vai ei.”

Käytännössä nuoren viljelijän tila ei ole esimerkiksi nykyisin oikeutettu nuoren viljelijän hehtaaritukeen, jos maatalousyhtymässä on mukana yksikin yli nelikymppinen.

Tilanne muuttuu, jos tila muutetaan osakeyhtiöksi.

Aloitustuki on lisäksi yksin riittämätön tukimuoto, jollei luopuvalla osapuolella ole turvattua tulevaisuutta edessä. Luopumistukijärjestelmä loppuu, mutta jotakin tarvitaan tilalle, Pihlaja aprikoi.

”Karu fakta on se, että jos luopuminen tehdään vasta kuudenkympin jälkeen, nuori on yleensä rakentanut elämänsä jo jonkin muun varaan”, kurikkalainen Pihlaja aprikoi.

On ihan ymmärrettävää, että edellinen polvi jäähdyttelee toimintaa ennen luopumistaan, eikä tarvittavia investointeja jakseta tehdä.

Nuorella kuitenkin on isompi hyppy puikkoihin, jos tilaa on kymmenkunta vuotta jäähdytelty.

Mikä kävisi ratkaisuksi? Kenties uudelleenkouluttautumistuki tai tuki, joka on suunnattu tilalla työskentelevälle vanhemmalle polvelle, Pihlaja ehdottaa. Hän kuitenkin korostaa, etteivät hänen pohdintansa ole maatalousnuorten virallinen näkemys.

Maaseutunuoret nosti keskusteluun myös kiistellyn tukikaton. Komissio on esittänyt maataloustuille kattoa, jonka alaraja olisi 60 000 euroa.

Tukikatto voi pahimmillaan aiheuttaa tilanteen, jossa tila ei pärjää nykyisellään, mutta tukikatto vie pohjan kannattavalta laajentamiselta, Pihlaja varoittaa.

Entä isojen tilojen tuet?

”Jos työnsä tekee kunnolla, on tukensa ansainnut. Suomi on valitettavasti niin tukien varassa elävä maa, että tukikatto tulisi nopeasti vastaan. 100 lehmän ja 100 hehtaarin tila Etelä-Suomessa saattaisi olla jo tukikaton piirissä.”

Pihlajan mukaan kuvaava oli MT:n artikkeli (21.5.), jossa pohdittiin, kuinka tukikattoa pystyy kiertämään. ”Se kertoo kaiken järjettömyyden: tukikatto ei vähentäisi byrokratiaa, vaan lisäisi sitä.”

Positiivista uudistuksessa on, ettei EU-tasolla aiota enää asettaa tiukkoja säädöksiä vaan tavoitteet, joihin jokaisen maan pitää pyrkiä.

Viljelyn jatkuvuus Suomessa ja EU:ssa on vaakalaudalla. Se ei johdu ainakaan siitä, etteikö intoa ja uskallusta löytyisi.

”Itselle maaseutunuorten toiminta on aikamoinen henkireikä. Henki on kohdillansa ja uskalletaan katsoa eteenpäin. Sitä toivon ministeriössäkin. Laskemme oman elämämme ja tulevaisuutemme tämän varaan.”