Miinakauhua ei ole missään vaiheessa korvattu, sanoo puolustusministeri Häkkänen

Puolustushallinto voi tarvittaessa hoitaa miinojen valmistusprosessin vaikka itse, sanoo puolustusministeri Häkkänen  

Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) torjuu käsityksen, jonka mukaan jalkaväkimiinojen suorituskyky olisi Suomessa jo ehditty korvaamaan. Häkkäsen mukaan niin kutsuttua miinakauhua eli vihollisen jalkaväelle aiheutettua psykologista estettä edetä tietyn maastokohdan kautta ei pysty täysimääräisesti muilla asejärjestelmillä tuottamaan.

Aiemmin asiaa on arvioitu toisinkin: Puolustusvoimain silloinen komentaja Timo Kivinen arvioi maaliskuussa 2022, että jalkaväkimiinojen suorituskyky on monin tavoin korvattu. Ulko- ja puolustusministeriöiden hallitusneuvottelijoille toukokuussa 2023 laatiman ja Helsingin Sanomien saaman muistion mukaan "puolustusvoimat eivät pidä jalkaväkimiinoja kriittisenä ja välttämättömänä suorituskykynä, vaan ne on jo korvattu muilla suorituskyvyillä".

Häkkäsen tulkinnan mukaan puolustushallinnon vanha kanta jalkaväkimiinoista luovuttaessa oli niiden säilyttämisen kannalla eikä uutta perusteellista selvitystä ollut tehty Ukrainan sodan oppien saamisen jälkeen.

”Nyt tämä selvitys osoitti, että itse asiassa miinoja tarvitaan juuri Suomen puolustukseen meidän maasto-olosuhteisiin”, Häkkänen sanoo STT:lle.

Häkkäsen mukaan jalkaväkimiinat sopivat Suomeen itse asiassa paremmin kuin Ukrainan tasaisille peltomaille, koska täällä on paljon järvien, soiden ja mäkien välisiä kapeikkoja niillä "tulpattavaksi".

”Miinat sopivat hyvin juuri Suomen maasto-olosuhteisiin ja meidän reserviläisarmeijalle, jossa edellytetään yksinkertaisia, toimintavarmoja ja selkeitä asejärjestelmiä – se sopii hyvin meille”, Häkkänen sanoo.

Jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautuminen aiheuttanee joka tapauksessa kansainvälistä mainehaittaa Suomelle. Kannattaako se hinta maksaa?

”Kannattaa. Sanoin eilen (torstaina) EU-puolustusministerikokouksessa, että tämä asia on varmasti hieman olennaisempi kysymys niille, joilla on pitkä maaraja Venäjän kanssa, kuin niille, joilla sellaista ei ole”, Häkkänen kertoo.

Henkilömiinavalmistuksen luoman mainehaitan on arvioitu myös hillitsevän yrityksiä tarjoutumasta miinojen valmistajaksi. Häkkänen sanoo uskovansa vakaasti, että kiinnostusta ja tuotantoa syntyy sekä Suomeen että Eurooppaan, koska myös kysyntä tulee "ainakin rajatuissa maissa kasvamaan". Jos näin ei kävisi, vaihtoehtoakin on mietitty:

”Jalkaväkimiinojen tuottaminen on hyvin yksinkertaista. Me voimme sen tehdä jopa puolustushallinnon omana prosessina, jos tarve vaatii”, Häkkänen lupaa.

Uudenaikaisempia älykkäämpiä miinoja, jotka esimerkiksi deaktivoituvat itsestään, tarvitaan Häkkäsen mukaan myös perinteisten jalkaväkimiinojen rinnalle.

”Mutta ne ovat sitten 10 kertaa kalliimpia, eikä niitä Ottawan sopimus välttämättä edes kiellä”, Häkkänen lisää.

Epäilyt Suomen vastuullisuudesta jalkaväkimiinojen käyttäjänä tai sääntöjen unohtumisesta sodan melskeessä eivät vakuuta Häkkästä. Hänen mukaansa miinoitteiden tarkka merkitseminen ja dokumentointi ei ole pelkää sivullisten huomioimista, vaan myös omien joukkojen suojelemista – rintamalinja kun saattaa liikkua edestakaisin.

”Voin sanoa ihan omasta kokemuksesta, että kun on pioneerikomppanian päällikkötehtävissä reservissä, niin kyllä tätä ihan reservin kertausharjoituksessa harjoitellaan", Häkkänen lisää.