Tuleva Hossan kansallispuisto valmistautuu juhlavuoteen

Hossassa on merkittyjä, helppokulkuisia polkuja 100 kilometriä, huollettuja perinteisen tyylin hiihtolatuja 60 ja helpohkoja vesiretkeilyreittejä 60 kilometriä. 

Vuodenvaihteessa annettu päätös Suomussalmen Hossan avaamisesta kansallispuistoksi ei olisi voinut osua otollisempaan aikaan.

”Ihmisten lomasuunnitelmat olivat silloin vielä auki. Moni keksi Hossan. Meillä on käynyt tuplamäärä väkeä entiseen verrattuna ja ensi kesäksi odotamme samanlaista kasvua”, sanoo Hossan luontokeskuksen yrittäjä Timo Korhonen.

Hossan pääsy kansallispuistoksi on pitkäjänteisen kehittämisen tulos. Kalastus- ja retkeilymahdollisuuksia on parannettu kolmisenkymmentä vuotta sitä mukaa, kun rahaa on ollut käytössä.

Matkailijoiden kiinnostus alueeseen on herännyt. Kun muissa kansallispuistoissa kävijämäärät ovat olleet laskusuunnassa, Hossassa ne ovat vuosi vuodelta nousseet.

Tänäkin vuonna Hossassa on käynyt jo liki 60 000 vierasta.

Hossan luontokeskus sulkee syyskuussa ovensa remonttia varten. Se ei kuitenkaan tarkoita täydellistä hiljaisuutta, sillä Hossassa on myös talvimatkailua.

Kaksi ranskalaista matkanjärjestäjää tuo ranskalaisia ja yksi suomalainen hollantilaisia matkailijoita kokemaan Suomen pimeyden ja kylmyyden, pakkasen ja hiljaisuuden.

”Kova pakkanen on hyvä – niin kuin viime vuonnakin kaksi viikkoa miinus 30 astetta. Se on ulkomaalaisille ekstriimiä, jota he hakevat. On se meille suomalaisillekin, mutta me emme sitä hae”, Korhonen virnistää.

Suomalaiset asiakkaat tulevat Hossaan enimmäkseen keväästä syksyyn. Kolme neljäsosaa heistä kalastaa – tai puoliso kalastaa.

Hossan tulevan kansallispuiston alueella on yli 130 kirkasvetistä lampea tai järveä ja maasto on helppokulkuista harjua.

Alueen kuuluisin nähtävyys on Värikallio: sen upeiden kalliomaalausten eteen rakennettiin katselulava heti, kun päätös kansallispuistosta saatiin. Julma-Ölkky-järvelle ollaan tekemässä riippusiltaa ja kanootinkuljetusramppeja. Puiston pitkospuita ja laavuja uusitaan.

Tänä vuonna Hossassa järjestettiin ensimmäistä kertaa joogaleiri.

Timo Korhosen mukaan leiri oli menestys. Ensi kesänä sitä yritetään uudelleen ja mahdollisesti esimerkiksi turvehoitoja tai muuta vastaavaa ”kauniimmalle sukupuolelle, joka ei kalasta”. Nyt syksyllä on toteutumassa myös hiljaisuuden retriitti.

”Nämä ovat sellasia raapasuja. Katotaan, miten ne otetaan vastaan”, Korhonen tuumaa.

Alueen lomamökit on rakennettu pääosin 1970–90-luvuilla. Lisäksi on sähköttömiä eräkämppiä. Osa ihmisistä nauttii askeettisuudesta.

”Esimerkiksi ranskalaiset tykkää mennä keskellä talvea otsavalolla, lämmittää kaminalla, käydä saunassa ja olla vaan ihtensä kanssa ryhmässä. Yksi ohjelmapalveluyrittäjä suunnittelee jopa kivikautista laavuyöpymistä, sillä on paljon alle kolmikymppisiä, jotka eivät ole koskaan yöpyneet ulkona”, Korhonen tietää ja lisää:

”Näin korvessa asuneelle on itestäänselvyys, että on oltu luonnossa laavulla ja nukuttu siellä.”

Tähän aikaan vuodesta Hossaan tullaan myös marjastamaan ja sienestämään. Nyt ei ole yhtä hieno tattivuosi kuin toissa syksynä, jonka satoa on riittänyt Hossan lounaspöytään vielä tähän asti. Mutta kerättävää riittää.

Ohjattuja sieni- tai marjaretkiä ei kuitenkaan ole kaavailtu, sillä asiakkaat ovat yli viisikymppisiä, jotka haluavat liikkua itsekseen.

”Meiltä saa karttoja ja me opastetaan, mihin kannattaa mennä”, Korhonen lupaa.