PERJANTAIVIERAS Viihtymisen maantiede
Urbaanin kaupunkitilan pitäisi edistää ihmisten viihtymistä, kohtaamista ja turvallisuuden tunnetta.
Mutta millaista tällainen tila käytännössä on?
Ainakin sellaista, jossa on paljon paikkoja. Paikaksi koetaan aina sellainen kohta, jossa on kaksi suojaavaa sivua. Eli konveksi tai kovera kulma, kuten arkkitehdit sanovat. Paikka on kohta, joka laadultaan eroaa muusta ympäristöstä: ravintolan terassi, puiston penkki, kioski. Mutta paikka voi myös olla symbolisesti merkitty asia kuten bussipysäkki tai yksittäinen iso lehtipuu.
Toisin sanoen kaupungissa pitäisi välttää monotonisia pitkiä linjoja, suuria avoimia tiloja tai laajoja pysäköintikenttiä. Korttelien katusivussa pitäisi olla vaihtelua, sisäänvetoja, erkkereitä, seinäpintojen rytmiä. Toriin tai vastaavaan tilaan kuuluu korkeuslinjana kaupungin keskipisteen antava kirkko, raatihuone tai kaupungintalo. Katu ei koskaan saisi olla viivasuora, vaan sen pitää kaartaa, tehdä mutka tai johtaa puistoon.
Negatiivisinta kaupunkitilaa on sellainen, jossa yhdestä pisteestä voi ”kytätä” muiden tekemisiä. Pistetaloiksi ryhmitellyt kerrostalot ilman puuston pehmentävää vaikutusta ovat tällaista tilaa. Samoin hevosenkengäksi muotoiltu sisäpiha, joka muodostaa kyttääjälle tai saalistajalle niin sanotun Foucaultin pisteen.
Kaupunkitutkijat sanovat, että katumaastureiden määrä osoittaa suoraan, kuinka turvattomaksi asukkaat kokevat kaupungin. Kävellä ei uskalleta. Halutaan ajaa autolla, joka on kuin henkilökohtainen liikkuva linnoitus.
Viihtymisen ja turvallisuuden kokemukset ovat paljolti biologisperäisiä. Evoluutionsa vaiheissa ihminen on ollut paitsi metsästäjä, myös metsästettävä. Ne jotka ovat olleet varovaisia ja osanneet lukea maastosta väijytyspaikkoja, ovat säilyneet hengissä. Me olemme noiden varovaisten ja eteensä katsovien jälkeläisiä. Katuälykäs eli ”street smart” väistää kadunkulmassa toiselle puolelle, jos näkee edessään humalaisen nuorisojoukon tai ilmiselvän huumehörhön.
Kun autolla ajat aukealta kapeikkoon, jota metsä saartaa molemmilta pulilta, nousee verenpaineesi. Kun kävelet pimeän alikulkutunnelin läpi, olet tiedostamatta varuillasi. Kun kiipeät korkean kumpareen päälle, josta kaupunki näkyy, alenee verenpaineesi ja stressitasosi. Samaa sanoo lapinmies: tunturin laella on helppo ajatella.
Naiset pelkäävät paikkoja, joissa joutuu olemaan yksin ja joissa ei ole karkuun pääsyn mahdollisuutta. Miehet huolestuvat – jos sen rohkenevat myöntää – aamuöisessä taksijonossa tai humalaisten joukossa nakkikioskilla.
The Guardian -sanomalehti esitti vuonna 2003 tunneasteikon, jolle britti saattoi sijoittaa itsensä. Toisessa päässä asteikkoa ihminen oli täysin rauhallinen, välialueella huolestuneisuus kasvaa kunnes ihminen jähmettyy pelosta. Mutta mikä oli johtopäätös äärimmäisestä kaupunkitila-pelosta? Vastaus: se, että muuttaa Suomeen! Suomea pidetään maailman turvallisimpana maana, mutta mekin saisimme tarkemmin pohtia, mikä kaupunkirakenteessa lisää viihtyvyyttä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
