vierasyliö Kauppapolitiikassa on menossasuurten odotusten vuosi

Monenkeskisissä neuvotteluissa on vanha jengi koolla taas. Dohan kierrokselle odotetaan viimein ratkaisua, mutta uusia eväitä on vähän tarjolla. EU:n kahdenkeskisissä neuvotteluissa ei uusia ratkaisuja odoteta tänä vuonna.

Merkittävää edistystä pitää kuitenkin saada aikaiseksi, jotta tärkein neuvottelu (TTIP) saataisiin oleellisista osiltaan kasattua Obaman kaudella.

Balin ratkaisu vuosi sitten käynnisti uuden aikakauden monenkeskisissä neuvotteluissa. Vuodessa ei ole saatu juuri mitään ihmettä aikaan. Yksi takaraja taas ylitettiin, ja Intia sai uudelle kansalliselle ruuantuotannon tukiohjelmalleen väliaikaisen hyväksynnän.

EU:n ja USA:n välisissä TTIP-neuvottelussa korostuu kahden kaupan suurvallan halu pitää kiinni asemastaan pelisääntöjen luojana. Riittääkö omien asemien puolustaminen kannusteeksi menestykseen neuvotteluissa, konkretisoituu tulevan vuoden aikana.

Monenkeskeisissä kauppaneuvotteluissa maataloudella on yllättävän suuri rooli. Keskeisistä neuvottelukysymyksistä ei ole ratkaistu vielä mitään. Keskusteluiden päällimmäisenä kysymyksenä on ollut ambitiotaso.

Se, kuinka vähän halutaan muutoksia maatalouden suojaamisessa, vähentää mahdollisuuksia muiden tuotteiden markkinasuojausten purkuun.

Perinteisesti maataloudessa keskustellaan tullien alentamisen ja tuntikiintiöiden kasvattamisen rinnalla markkinoita häiritsevistä (amber) ja markkinoita vähemmän häiritsevistä (vihreistä) tuista.

Lisäksi kiintiöillä yms. ohjelmilla rajattuja markkinoita häiritseviä ”sinisiäkin” tukia sallitaan. Edellisten kierrosten tapaan WTO:n jäsenmaat sitoutuvat vähentämään markkinoita häiritseviä tukia.

Tyypillisiä kiellettyjä ja vähentämisvelvoitteen piirissä olevia tukimuotoja ovat tuotantoon sidotut tuet.

Historiallisista syistä kehitysmailla ei ole ollut vähentämisvelvoitteiden piirissä olevia tukia. Vasta Balin neuvottelujen yhteydessä Intian ruokaturvaohjelma on selkeä rajatapaus, jossa julkisilla ostoilla tuetaan viljamarkkinaa ja varastoja puretaan ruoka-avuksi köyhille.

Vientituen eri muotojen tasapuolinen arviointi on ollut EU:lle tärkeä neuvottelukysymys. Vientituen kanssa samaan viennin edistämiseen päästään luotottamalla vientiä, käyttämällä valtion vientiyrityksiä vientiin tai antamalla elintarvikkeita ruoka-apuna.

EU on omassa maatalouspolitiikassaan rajannut vientituen käytön vain markkinakriisien hoitoon. Perinteiset valtion vientiyritysten käyttäjät ovat myös luopuneet organisaatioistaan.

Vastasuuntaa ovat kulkeneet Kiina ja Intia, jotka ovat rakentaneet valtion vientiorganisaatiot vientinsä tukemiseen.

Intian ohjelma panttasi neuvottelujen Balin jatko-ohjelman etenemistä pitkälle syksyyn, kunnes Intia ja USA pääsivät sopuun väliaikaisesta hyväksynnästä.

Genevessä on nyt vajaa vuosi aikaa valmistella Post-Bali -ohjelma esiteltäväksi Nairobissa WTO:n seuraavassa ministerikokouksessa ensi joulukuussa.

EU:n ja USA:n väliset neuvottelut saatiin EU:n päässä jumiin investointisuojakeskustelulla. Viime keväänä komissio avasi julkisen kuulemisen lukkiutuneen tilanteen avaamiseksi. Kuulemiseen komissio sai lähes 150 000 vastausta.

Komissio on luvannut julkaista kuulemisesta yhteenvedon ja tehdä omat johtopäätöksensä. Jo nyt kauppakomissaari on halunnut olla rakentava kannanotoissaan, joilla haetaan uusia malleja investointisuojan ongelmaratkaisuun.

Investointisuoja on vain pieni osa neuvottelua. On harmi, että muut oleelliset asiat ovat jääneet vuodeksi sivuun.

Maatalouden osalta perinteiset kysymykset koskevat markkinoille pääsyä ja sen kehittämistä. Geenimuunnellut organismit ja hormonien tai lääkeaineiden käyttö tuotannossa tuottavuuden parantamiseksi ovat saaneet komission vetäytymään kuoreensa. ”Emme neuvottele kuluttajan suojaa heikentävistä kysymyksistä” on liiankin usein kuultu komission vastaus.

Toisaalta USA:n puolelta ovat neuvottelujen lobbaajat tehneet hyvin selväksi, että hyväksyttävää ratkaisua ei synny, jos uusia markkinoita ei pystytä neuvotteluissa avaamaan Yhdysvaltalaisille viljelijöille.

Jo toista vuotta kestäneissä selventävissä keskusteluissa USA:n kanssa on käynyt selväksi, että merkittävin osa kaupankäynnin esteistä on erilaisissa kauppaa rajoittavissa säädöksissä, onpa kyse sitten maidon pastörointiajasta tai lämpötilasta, ruhojen pintadesinfioinneista, torjunta-aineiden hyväksynnästä tai gm-lajikkeiden turvallisuudesta.

TTIP-neuvotteluissa ei keskustella tukijärjestelmistä. Neuvottelutulosta ei kuitenkaan voida hyväksyä, jos emme toimi tasa-arvoisessa markkinaympäristössä.

EU:n viljelijät ja jalostava teollisuus ovat lähtökohtaisesti heikoilla tuotantovolyymien kilpailukykyisyydessä. Tukijärjestelmät ja tuotantokriteerit kasvattavat tuottavuuseroa USA:n eduksi.

Samaan aikaan, kun EU on irrottanut tuottajien saamaa tukea tuotannosta WTO-sitoumusten mukaisesti, on USA lisännyt vähentämisvelvoitteen piirissä olevia tukimuotojaan.

USDA:n arvion mukaan markkinavakuuttamiseen käytetään seuraavien vuosien aikana kolmannes enemmän vähentämisvelvoitteen piirissä olevaa tukea kuin mitä WTO-neuvotteluissa on esitetty USA:lle tukikatoksi.

EU:n on kiinnitettävä erityistä huomiota oman elintarvikeketjunsa kilpailukykyyn ja menestystekijöihin, jotta tasapainoiseen ratkaisuun voidaan päästä.

Pidättäytyminen maantieteellisten alkuperämerkkien puolustamiseen ei riitä takaamaan EU:n omalle tuotannolle saati sitten suomalaisille viljelijöille markkinoita tuontia avattaessa.

JUHA RUIPPO

Kirjoittaja on kauppapolitiikasta vastaava johtaja MTK:ssa.

Investointi-

suoja on vain pieni osa neuvottelua.

Avaa artikkelin PDF