Petopuisto itärajalle
Maaseudun Tulevaisuudessa oli 22.3. artikkeli ”Suomi voi itse ratkaista suurpeto-ongelmat”.
Kaupungeissa asuvien city-ihmisten on helppo vähätellä petopelkoa. Asuin lapsuuteni Pohjois-Karjalan maaseudulla 40–50-luvuilla. Pedot tappoivat lehmiä ja lampaita ja koululaiset juoksivat peloissaan metsien halki kouluun. Tätä ei onneksi nykyisin hyväksytä, vaan kunnat joutuvat maksamaan koululaiskuljetukset, jos petoja on paikkakunnalla.
Mielestäni petoasia pitää hoitaa lopullisesti kuntoon katsomalla kauas tulevaisuuteen. Muuten tämä eipäs-juupas-keskustelu jatkuu maailman loppuun.
Vaikka maaseutu näyttää nyt tyhjenevän asukkaista, ei se kokonaan tyhjene eikä se ole suotavaakaan. Ihmiset lisääntyvät ja asutus laajenee, joten pedoille ei yksinkertaisesti ole tilaa ihmisten keskellä.
On melko varmaa, että ensimmäinen suden tai karhun tappama lapsi synnyttää niin kovan petovihan, että kansa vaatii metsästäjiä tappamaan kaikki pedot Suomesta. Sanoi siihen Suomen laki tai EU mitä tahansa.
Kävin safarimatkalla Tansaniassa ja totesin, että villi luonto ja ihmisasutus kaupunkeineen oli erotettu toisistaan ilman suuria ristiriitoja. Luonnonsuojelualueen alkuperäiset asukkaat eli Masait paimensivat karjaansa petojen keskellä ja paikalliset kuljettivat turisteja merkityillä reiteillä. Kaikki osapuolet tiesivät pelisäännöt, jopa leijonat olivat oppineet välttämään punaisiin viittoihin pukeutuneita paimenia.
Suomessa ei näin suurta asumatonta aluetta löydy, vaan puisto pitäisi perustaa harvaan asutulle itärajalle.
On järjetöntä rakentaa tuhansien karjatilojen ympärille erillisiä petoaitoja, kun saman materiaalin voisi käyttää muutaman pitäjän kokoisen petopuiston aitaamiseen. Melko varmasti EU:lta saisi rahaa aidan ja matkailuhotellin rakentamiseen.
Venäläiset voisivat aidata vielä isomman alueen samalta kohtaa rajan toiselta puolelta. Aidan valmistuttua Suomen sudet, karhut ja ahmat nukutettaisiin ja vietäisiin puistoon. Myös Korkeasaaren karhut ja sudet voisi siirtää puistoon elämään lajityypillistä elämäänsä.
Puiston rakentaminen työllistäisi heti puiston sisäpuolelle jääviä asukkaita ja myöhemmin he saisivat pysyviä työpaikkoja turistihotellin palveluksessa ja puiston muusta ylläpidosta.
Olen varma, että tämä idea toteutuu jossakin muodossa parinkymmenen vuoden sisällä. Pelkään vain, että se ei toteudu Suomessa, vaan Ruotsissa tai Venäjällä.
Raimo Flink
keksijä, tietokirjailija
Tampere
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
