Talouskriisi jatkuu viljatiloilla kolmatta vuotta
Viljan tuottajahinta on ollut laskussa jo toista vuotta peräkkäin ja markkinat ovat täysin tukossa.
Monilla kasvinviljelytiloilla tilanne on sen vuoksi käynyt kestämättömäksi, toteaa MTK:n vilja-asiamies Max Schulman.
”Tilojen maksuvalmius on nyt todella tiukoilla. Tuottajahintojen romahdus ja markkinatilanne ovat nyt erittäin, erittäin huono yhtälö, kun tiloilla on menty jo tähänkin asti ohuilla marginaaleilla.”
Monella tilalla joudutaan nyt tosissaan miettimään, miten selvitään loppuvuoden aikana erääntyvistä pellonvuokrista, lainojen lyhennyksistä ja tuotantopanosten ja koneinvestointien maksuista.
Tilanne kääntyi huonompaan jo viime vuonna, mutta monilla tiloilla tuskin uskottiin hintojen laskevan vielä tänäkin vuonna, Schulman arvioi.
”Toinen matalan hintatason vuosi tuli tilanteessa, jossa tuotantopanosten hinnat suhteessa viljasta saatuun hintaan olivat todella korkealla. Viljelijät odottivat tästä vuodesta kompensaatiota viime vuoden heikolle tulokselle.”
Markkinat menivät kuitenkin tukkoon jo ennen kuin puintikausi oli edes alkanut.
”Monet olivat hintojen nousun toivossa jättäneet myymättä viime vuoden sadon. Heinäkuussa viljaa valui markkinoille runsaasti, kun viljelijät myivät varastojaan hätäpäissään uuden sadon alta.”
Tilanteen kärjisti lopulta puintikauden keskeyttänyt sadejakso, joka monilla tiloilla romahdutti kevätviljan laadun.
Paraikaa pohjoisella pallonpuoliskolla korjataan ennätyssatoa. Euroopassa viljasadon määräksi on arvioitu 320 miljoonaa tonnia.
”Normaalistikin joudumme viemään kotimarkkinoiden 25 prosentin ylitarjonnan”, Schulman muistuttaa.
Schulman ei kuitenkaan halua antaa sellaista kuvaa, että viljelijät olisivat joutuneet hankalaan tilanteeseen kokonaan ilman omaa syytään.
”Markkinoiden myllerryksessä toimivalla tilalla ei saa tapahtua sitä, että juuri ennen puinteja ruvetaan myymään vanhaa satoa.”
”Tiloilla on nyt ryhdistäytymisen paikka. Sadon myyntiä pitää ruveta suunnittelemaan jo viljelysuunnitelmaa tehdessä.”
Hän muistuttaa myös markkinoiden raadollisuudesta. Hinnat heilahtelevat entistä enemmän.
”Monella tilalla on nykyään hyviä vuosia pari peräkkäin. Niiden jälkeen ei vielä kestetä huonoa vuotta. Tilan pitäisi tuottaa voittoa yhdeksänä vuonna kymmenestä. Sen yhden vuoden voi mennä nollatuloksella.”
”Ja nyt puhutaan siis tuotoista ilman tukia”, Schulman täsmentää.
Aivan ensimmäiseksi pitää perehtyä tuotannon kustannuksiin. Ne on tunnettava läpikotaisin.
”Taskulaskin on keksitty jo kauan sitten.”
Mitä tilanteelle sitten olisi tehtävissä? Akuutille kriisille ei kovinkaan paljon, Schulman pohtii.
”Tämä on pattitilanne. Suoraa tukea ei ole viljasektorille odotettavissa. Ei ole edes olemassa sellaista momenttia, jolta tukea maksettaisiin. Nyt ei ole paljon muuta tehtävissä kuin ryhtyä miettimään tulevaa kautta.”
Yhtä kaikille tiloille sopivaa ratkaisua ei hänen mukaansa ole tarjolla. Jokaisen tilan pitää käydä tilanne itse läpi ja miettiä, millaisilla eväillä ensi vuoteen lähdetään.
Todennäköisesti ensi vuonna nähdään uusi ei-tuotannollisten alojen buumi, vilja-asiamies uskoo.
Luonnonhoitopellot, viherlannoitusnurmet ja muut väliaikaisesti tuotantokäytöstä poistetut alat lisännevät suosiotaan.
”Kaikkein tärkeintä on, että viljaa viljeltäessä tuotetaan myyntiin menevää tavaraa”, Schulman sanoo ja painottaa sanaa myynti. ”Vilja tuotetaan muille. Myyntituloja pitää saada aikaan.”
Yksi Schulmanin pohtimista jatkon eväistä on hänen aiemmistakin puheenvuoroistaan tuttu.
”Tilakokoa pitää nyt ryhtyä tosissaan kasvattamaan niin, että yli 200 hehtaarin kasvinviljelytila ei olisi enää poikkeus vaan se tyypillisin.”
Pinta-alan kasvattaminen edellyttää tilalta isoja investointeja sekä riskinottoa. Siksi tarvitaan aitoa halua yhteistyöhön myös pankeilta, investointiyhtiöiltä ja vuokranantajilta.
”Vuokramarkkinat vaativat Suomessa tuuletusta. Kannattaisi pohtia esimerkiksi vuokrasopimusta, jossa olisi määritelty nykyistä alhaisempi perushinta ja sen päälle vuotuiseen vehnän hintaan sidottu lisähinta.”
Vuokrasopimukseen voitaisiin kirjata myös kunnostuksia, joiden toteuttamisesta vuokralainen saa hyvitystä.
Schulman heittää palloa myös niille viljelijöille, jotka ovat vaikean taloustilanteen vuoksi miettineet viljelyn lopettamista: peltoja ei saa päästää valumaan pois viljelystä. Luopuvien tilojen hehtaareita tarvitaan jatkavilla tiloilla.
Merkkejä kasvinviljelytilojen lopetusaikeista on viime aikoina näkynyt vilja-asiamiehen aitiopaikalta. Schulman ymmärtää monien osa-aikaviljelijöiden pohdinnat.
”Perämetsät on myyty ja tuotantoa rahoitetaan sivuelinkeinoilla tai palkkatuloilla. Se on yhtälö, joka ei toimi.”
Schulman peräänkuuluttaa yhteen hiileen puhaltamista paitsi kasvinviljelytiloilta, myös koko viljaketjulta tuotantopanosten myyjistä jalostukseen sekä maatalouden muilta tuotantosuunnilta.
”Viljantuotanto on koko maataloustuotannon selkäranka. Sen ei saa antaa kaatua tai kuihtua. Muut tuotantosuunnat eivät selviä ilman kotimaista viljasektoria.”
”Eikä se ole hyvinvointiyhteiskunta, jolla ei ole omaa alkutuotantoa.”
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
