vierasyliö Kestävä ruoka on mahdollisuus
Vuonna 2050 maailman väkiluvun odotetaan nousevan yhdeksään miljardiin. Samanaikaisesti ilmastonmuutoksen vuoksi osa ruuantuotantoalueista muuttuu viljelykelvottomiksi.
Suomessa ruuantuotannon edellytykset voivat kuitenkin parantua, jos hallitsemme sademäärän lisääntymisen ja jalostamme uusiin oloihin soveltuvia kasvilajeja.
Sekä globaalisti että kansallisesti tulee kestävää ruuantuotantoa ja -kulutusta lisätä merkittävästi nykyisestä. Miten tämä tapahtuu?
Kansallisesti keinot ovat pitkälti samoja kuin globaalisti. Kysymys on maankäytön suunnittelusta, ruuantuotannon lisäämisestä, resurssien tehokkaasta käytöstä, ruokavaliomuutoksista ja ruokahävikin vähentämisestä.
Kokonaisvaltainen maankäytön suunnittelu vähentää pellonraivausta. Ruokaa tulee tuottaa pääasiassa olemassa olevalla viljelyalalla. Suomessakin pellonraivausta voidaan hidastaa, kun tunnistetaan pellonraivauksen syiden moniulotteisuus.
Ei ole järkevää, että turvepeltoja raivataan lannanlevitysalaksi. Lannasta voidaan tehdä lannoite kuljetettavaksi viljatiloille. Ympäristölainsäädännön vaatimukset tulee sovittaa yhteen ilmasto-, maatalous- ja energiapolitiikoiden sekä muiden tavoitteiden kanssa.
Myös Suomessa on mahdollista lisätä ruuantuotantoa nykyisellä pinta-alalla. Tällöin vähenevät tuotannon litra- ja kilokohtaiset päästöt.
Tuotantomäärän lisäyksen tulee tapahtua ekologisesti kestävällä tavalla, esimerkiksi lisäämällä pellon tarvitsemaa kalkitusta, ojitusta ja viljelykiertoa sekä lisäämällä orgaanista ainesta peltoon. Kun maaperään lisätään lantaa, olkea tai muuta orgaanista ainesta, pelto voi tuottaa enemmän, sopeutumiskyky vaihteleviin ilmasto-olosuhteisiin lisääntyy ja samalla hillitään ilmastonmuutosta.
Maataloudessa monet ilmastonmuutoksen hillinnän keinot ovat myös sopeutumisen keinoja. Orgaanisen aineksen sitominen maaperään on yksi tärkeimmistä hillinnän ja sopeutumisen keinoista globaalisti.
Resursseja tulee käyttää entistä tehokkaammin. Lantaa ei voida ajatella enää vain jätteenä. Lanta on arvokas raaka-aine, josta on hyödynnettävä siihen sitoutunut kemiallinen energia ja ravinteet. Ravinteet on lisättävä siihen peltoon, joka sitä eniten tarvitsee.
Suomen tulisi pyrkiä ruuantuotannossaan energia- ja ravinneomavaraisuuteen. Maatiloilla on mahdollisuuksia lisätä energiatehokkuutta sekä uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä. Tämä vähentää tuontienergian tarvetta ja tuo positiivisia vaikutuksia aluetalouteen.
Ruokavaliomuutosten avulla ruoka riittää useammalle. Lihankulutuksen vähentäminen on keskeisin keino pienentää ruuankulutuksen kasvihuonekaasupäästöjä. Lihan osittainen korvaaminen kasviperäisellä proteiinilla parantaa myös kansanterveyttä.
Uudet kansalliset ravitsemussuositukset kehottavat vähentämään lihavalmisteiden ja punaisen lihan käyttöä. Vähentyvä lihankulutus tulee suunnata tuotteisiin, jotka on tuotettu mahdollisimman kestävällä tavalla.
Suomalaisen lihantuotannon etuna on se, että 85 prosenttia naudanlihasta tuotetaan lypsykarjarotuisista eläimistä. Tällöin samasta eläimestä saadaan sekä maitoa että lihaa.
Edullista soijaa karjan rehuksi ei välttämättä enää riitä Eurooppaan, ja tämä lisää suomalaisten karjatilojen kannattavuusongelmia. Brasiliassa kasvatetusta soijasta jo puolet viedään Kiinaan. Viidessä vuodessa vienti Kiinaan on viisinkertaistunut.
Kehittyvien maiden lihankulutuksen kasvamisella on vaikutuksia myös suomalaiseen ruuantuotantoon. Euroopan tulee yhä enemmän tuottaa oma valkuaisrehunsa ja tähän on paljon mahdollisuuksia myös Suomessa. Karjatilojen panosten korkea kotimaisuusaste on valtti tulevaisuuden kuluttajamarkkinoilla.
Ruokahävikki on suuri ekologinen ja taloudellinen rasite. Suomalaiset heittävät henkilöä kohden keskimäärin 20–30 kiloa ruokaa roskiin vuodessa. Ruuasta 40 prosenttia olisi ollut vielä syötävää, mutta sitä ei haluttu enää syödä.
Eri puolilla maapalloa ruokahävikkiä syntyy eri vaiheissa ruokajärjestelmää. Kehitysmaissa ongelmana on se, että ruokaa ei saada tuottajalta markkinoille.
Ruuantuotannon on oltava myös kannattavaa.
Kestävästi tuotetulla suomalaisella ruualla on globaalit markkinat, kun kuluttajan ymmärrys ja halu kestävään kulutukseen lisääntyy. Tämä ei kuitenkaan tapahdu ilman ruokapoliittisten ohjauskeinojen vahvistamista. Vahva ja laaja-alainen ruokapolitiikka lisää taloudellista, ekologista ja sosiaalista hyvinvointia.
Suomessa on paljon mahdollisuuksia lisätä kokonaisvaltaisesti kestävää ruuantuotantoa ja -kulutusta.
Marraskuussa julkistettiin maa- ja metsätalousministeriön maatalouden ilmasto-ohjelma ”Askeleita kohti ilmastoystävällistä ruokaa”. Toteuttamalla ohjelmassa esitettyjä 76:tta toimenpidettä lisäämme kestävää ruuantuotantoa ja -kulutusta kansallisesti, mutta toimimme innostavana esimerkkinä myös muille.
Monet olemassa olevat teknologiset ratkaisut voidaan ottaa käyttöön samalla kun tutkimus ja yritystoiminta kehittävät uusia innovaatioita. Parhaiden käytänteiden jakamista ja sektoreiden yhteistyötä ei voi korostaa liikaa.
Kansainvälinen yhteistyö on välttämättömyys, koska vaikeudet ja mahdollisuudet ovat pitkälti samoja globaalisti.
Sillä on suuri merkitys, miten ruoka tuotetaan ja miten sitä kulutetaan. Tuottamalla ja kuluttamalla kestävästi maaperä voi hyvin myös ensi vuosisadalla, ruokaa riittää useammalle ihmiselle ja kansanterveys paranee.
HANNA MATTILA
Kirjoittaja on ruoka-, ilmasto-
ja energiapolitiikan asiantuntija maa- ja metsätalousministeriön ruokaosastolla.
Ruuan-
tuotannon on oltava myös kannattavaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
