VERKOSSA SANOTTUA Pedot ja investoinnitirroittivat kielen kannat
Kuluneen viikon aikana MT:n verkkolehdessä otettiin kantaa karhujen pyyntikiintiöön, ahmojen ravintotutkimukseen sekä suureksi paisuneisiin maatalouden investointeihin.
Karhun pyyntikiintiö alle puolet pentumäärästä (ke 19.6.) -uutinen sai nimimerkin Petoveks toteamaan: ”Ja taas petomäärät kasvaa.”
Espoolainen Matti Myllyniemi puolestaan muisteli kohtaamistaan karhun kanssa Orivedelle vuonna 1984: ”Koin henkilökohtaisesti Oriveden Lauttakulman kylällä, mitä on törmätä metsässä karhuun, jota en tosin päässyt näkemään, mutta selvät jäljet ja äänihavainnot sen todistivat ja onneni oli, etten vahingossa joutunut emon ja pentujen väliin.”
Myllyniemen mielestä suojelualuekeskittymät muun muassa Suomenselällä ja metsien käsittelyn muutossuunta eli harvennushakkuiden väheneminen vaikuttavat karhutihentymien lisääntymiseen.
”Pitäisi mielestäni tarkemmin seurata viestejä karhuhavainnoista ja suoranaisista törmäämisistä karhuihin sekä niiden rohkaistumisesta tulla asutuille seuduille, ennen kuin jotakin vakavampaa tapahtuu. Oma lukunsa on lisääntynyt pelko lähteä marjastamaan ja sienestämään näillä seuduilla!”
Pitkäparta pitää kovina korvauksia petojen suihin päätyneistä poroista ja lampaista, jotka hänen mielestään ovat käytännössä ongelmajätettä. ”Karhujen piikkiin menee myös tauteihin kuolleet porot. Syöhän karhu mielellään haaskoja.”
Björn Otsosson ihmettelee, miksi susista kohkataan paljon siihen nähden, että karhuja alkaa olla sakeassa KS, ES, PS -alueilla eritoten. Metsässä liikkujan riski törmätä väärään aikaan esimerkiksi emän ja penikan väliin kasvaa koko ajan.
”Riskiä lisää, että metsäiset osat maata on jo koko lailla täyteen ”karhutettu”, nuoret ukkelit etsivät reviirejänsä asutuksen läheltä ja petoturman uhka lisääntyy, sekö on tasaisen kannan luomisen tavoite. Ei kai?”
Uutinen Investointeja tehdään ilman kannattavuutta (ke 19.6.) herätti huolta volvomiehessä.
”Itse olen ainakin ihmisiä toppuutellut ja sanonut että ei kannata tehdä hurjia investointeja ja varsinkin velkarahalla. Sillä velka summat on nykyään niin järkyttäviä että heikkopäistä jo hirvittää ja jo pelkät korkokulut on hurjia.”
Hänen mielestään on paljon maatalousneuvojia, jotka neuvovat viljelijöitä investoimaan ja laajentamaan vaikka näkevät, että viljelijä työskentelee jaksamisen äärirajoilla.
Volvomies muistuttaa, että talouslaskelmat ovat suuntaa antavia, mutta paperilla tehdyt asiat ei mene elävässä elämässä samalla tavalla.
Syy ja seuraus -nimimerkin mielestä perimmäinen ongelmana on, että Euroopan puhtaimmasta ruuasta ei makseta alkutuottajalle riittävää korvausta. ”Monet muut asiat ovat johdannaisia tästä.”
Ahma syö pääasiassa poroja ja hirviä (ti 18.6.) sai Eläköön ahmatkin kirjoittamaan: ”Porotalous on nykyään kuoleva elinkeino, näiden salametsästysasioiden kannalta se on ikävä kyllä hyvä juttu.”
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
