”Halpa energia on edistänyt kaupungistumista”
ROVANIEMI (MT)
Maaseudun ja kaupunkien välistä vuorovaikutusta ei voi tarkastella pelkästään työssäkäynnin, virallisen asuinpaikan tai asioinnin perusteella, sanoo professori Hilkka Vihinen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta.
Hänen mielestään poliittisen päätöksenteon tueksi tarvittaisiin enemmän tutkimustietoa.
”Pitäisi olla tilastotietoa ihmisten aktiivisuudesta. Pelkkä vakituinen asuinpaikka ei kerro siitä, mihin yhteiskunnalla on tarpeita”, hän kertoo ja mainitsee esimerkkinä ihmisten kakkosasuntona olevat lomamökit.
Kaupunkien ja maaseudun välinen vuorovaikutusta ruodittiin tiistaina asiantuntijoiden voimin Alue- ja paikallishallinnon päivillä Rovaniemellä. Tilaisuuden järjesti valtiovarainministeriö.
Oulun yliopiston professori Sami Moisio sanoo, että vuorovaikutuksen perusjako on, että maaseutu tarjoaa kaupungille raaka-aineita ja elintarvikkeita ja kaupunki tarjoaa maaseudulle palveluja ja ostovoimaa.
”Kaupunki tarjoaa -käsitys on entisestään vahvistunut etenkin tulonsiirtojen vuoksi.”
Vihinen arvioi, että maaseudun ja kaupunkien välinen asetelma on edelleen liikkeessä ja se sisältää ristiriitoja. Maaseutu- ja kaupunkipolitiikalle on siksi edelleen tilausta, eikä ole syytä lopettaa varsinkaan hajautetun hallinnon kehittämistä.
Keskittämistä on edistänyt halpa energia, ja siksi kaupungistuminen on ottanut harppauksen eteenpäin, kuuluu Vihisen päätelmä. Nyt puolestaan automaatio ja kilpailu vievät kaupungeista työpaikkoja.
Vihisen näkymä maaseudusta ei ole synkkä. Hän uskoo, että etenkin bioenergian näkymät voivat tuoda maaseudulle aivan uusia mahdollisuuksia ja työpaikkoja.
Vihreän talouden vuoksi hajautettujen ja keskitettyjen järjestelmien suhde on muuttumassa.
Porin kaupungin kehittämispäällikön Timo Aron mielestä perusteltua on, että jatkossa toiminnallisten alueiden tai ihmisten elinpiirin muodostavat kaupunkiseudut otetaan jatkossa vuorovaikutuksen perustaksi.
”Toiminnalliset alueet laajenevat edelleen pendelöinnin ja muuttoliikkeen seurauksena”, hän arvioi.
Perusteeksi hän muun muassa esittää jo pitkään jatkuneen muuttoliikkeen. Vuosina 2000–2013 12 suurimman kaupungin väkiluku kasvoi noin 380 000 henkilöllä ja vastaavasti muun Suomen väheni noin 100 000 henkilöllä.
Muuttotappioalueita on Suomen pinta-alasta 93 prosenttia.
”Vuosina 2009–2013 keskimäärin 104 kuntaa sai muuttovoittoja vastaavista 216 kuntaa sai muuttotappiota”, kuuluu tilastofakta.
Suomi on Aron mukaan jakautumassa vahvasti kahtia. Keskeinen kehityspiirre on, että lounaiseen ja eteläiseen Suomeen muodostu entistä yhtenäisempi ja tiiviimpi työssäkäyntialue.
JANNE IMPIÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
