Lapin ammattikoulutuspaikat katoavat
Eri puolilta Suomea on kuultu, että maamme ammattikoulutus joutuu alkaneen vuoden aikana suurten menoleikkausten kohteeksi. Ennakkotietojen mukaan Lapista häviäisi 30–50 prosenttia nykyisistä koulutuspaikoista.
Luonnonvara-ala, johon muun muassa maatalousopetus kuuluu, on supistusten kohteena muiden mukana.
Menneiltä vuosilta on kuitenkin kokemuksia siitä, kuinka koulutus, neuvonta ja valtion tukitoimet ovat vaikuttaneet ratkaisevasti Lapin maatalouden kehitykseen.
1960- ja 1970-luvuilla siirtyi Lapista väkeä Etelä-Suomeen ja myös Ruotsiin niin paljon, että voitiin puhua väestöpaosta. Maatalous menetti osan työvoimastaan, ja koko elinkeino näytti olevan näivettymässä.
Asia koettiin alueella vaikeana, mutta valtiovalta katsoi Lapin tilanteen sellaiseksi, että siihen piti puuttua. Taantuva kehitys oli pysäytettävä.
Kuusikymmenluvun maatalouspolitiikka – peltojen paketointi ja lehmien tappomääräykset – rasitti Lapin maataloutta keskimääräistä enemmän. Samanaikainen metsätöiden väheneminen aiheutti suuren muuttoliikkeen.
Ymmärrettiin, että pako maataloudesta oli välttämättä saatava pysäytetyksi. Elinkeinon piirissä oli saatava aikaan aivan perustavaa laatua olevia uudistuksia. Tila- ja karjakokoja oli kasvatettava. Samalla todettiin, että navettakanta vaati lähes täydellistä uusimista.
Tässä myötätuulessa navettarakentaminen saatiinkin ripeään vauhtiin. Suorat tuet nostettiin kolmessa pohjoisimmassa kunnassa 60 prosenttiin kustannuksista, Keski-Lapissa 40:een ja läänin eteläosassa 20 prosenttiin. Muu osa kustannuksista oli halpakorkoista lainaa.
Myönteiseen tukipäätökseen vaikuttivat monet vaikutusvaltaiset tahot. MTK oli hankkeen merkittävä taustavoima.
Liiton puheenjohtaja Heikki Haavisto kutsuttiin Rovaniemelle puhujaksi karjantarkkailun 65-vuotisjuhlaan. Eduskunnan maatalousvaliokunnan puheenjohtaja, sittemmin maatalousministeriksi noussut Toivo Yläjärvi, vieraili Lapissa tutustumassa tilanteeseen. Maatalousministeriö tuki maatalousvaliokunnassa tehtyä aloitetta, ja laki tukitoimista saatiin voimaan 70-luvun lopulla.
Tukipäätösten seurauksena alkoivat Lapin Maatalouskeskuksen rakennustoimistojen ovet Rovaniemellä ja Kemissä aukeilla tiheään. Enimmillään uusittiin 250 navettaa yhden vuoden aikana. Utsjoella rakennettiin 22 navettaa; 1970–1990-lukujen tilastoista käy selville, että noina vuosina Lapissa uusittiin lähes 2 000 navettaa.
Alkaneesta kehityksestä oli monenlaisia seuraamuksia. Savottamiehistä ja samoin Ruotsista saapuneista paluumuuttajista tuli karjamiehiä. Työtä löytyi tilan piiristä, ja talviset savottatyöt jäivät vähemmälle.
Työkulttuurin muutos oli hämmästyttävän nopea. Rehunviljely tehostui, ruokinta täsmentyi ja karjantuotokset nousivat kohisten. Niinpä 80-luvun lopulla Lapin tuotokset nousivat valtakunnan kärkeen.
Koulutuksen merkitys korostui samanaikaisesti. Maatalouskoulut saivat riittävästi oppilaita. Tuolloin pidettiin lähes jokaisessa kunnassa kolme kuukautta kestävä maatalouskurssi ja useita kuukauden ja kahden viikon kursseja.
Maatalouskeskus hoiti pääosan opetuksesta, rahoittajana toimi ammattikasvatushallitus.
Silloinen Lapin Maatalouskeskuksen puheenjohtaja Akseli Paarman totesikin, että Lapin viljelijäväki alkaa olla ”maamieskoulun” käynyttä.
Elämme jälleen maatalouden murroskautta. Vallalla on supistuva suuntaus. Esimerkiksi Lapissa tuotettiin enimmillään yli 110 miljoonaa litraa maitoa vuodessa, nyt reilut 80 miljoonaa.
Koulutuksen tarve ei ole loppunut, eikä sen saatavuutta ole vara vähentää. Suomen maatalous tarvitsee nyt samanlaista arvovaltaisten vaikuttajien tukea kuin Lappi sai tuottajajärjestöltä, eduskunnalta ja maataloushallinnolta aikana, jolloin pohjoisimman maatalouden toimintaedellytykset olivat loppumassa.
Erkki Raudaskoski
Rovaniemi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat