Kala viekoittelee ketut saaliiksi
SODANKYLÄ
Porttipahdan kalastaja Erkki Jokiniemi Sodankylästä käyttää jalostukseen kelpaamattomat kalat ja kalanperkeet kettuhaaskaksi. Parhaina talvina saaliiksi on erehtynyt 30 kettua. Melkein kaikki on saatu ampumalla, muutama repo on astunut jalkanaruun.
Jokiniemi on perustanut kettuhaaskansa Porttipahdan tekojärven rantatöyräälle, vahtimispaikkana on vanha asuntovaunu.
Kun haaskalle asennettu riistakamera lähettää ketun kuvan kännykkään, mies liukuu kyttäyspaikallensa hiljaa kuin aave lähistöllä seisovasta asuntovaunustansa.
Sydän takoo ylimääräisiä kierroksia passipaikalla. Eikä sillä väliä, montako kettua on saatu sitä ennen.
”Ja se on pojat varma, että kettu ei kestä pientäkään ääntä eikä yhtään liikettä. Siinä pitää liikkua kuin kummitus, ellei ole vahtikopilla jo ennen kettua. ”
Aseena miehellä on lukemattomia riistaeläimiä maahan sortanut kotimainen Sakon kivääri kaliiperissa 7x33. Sen päälle on kiinnitetty hämäräkäyttöön sopiva kiikaritähtäin.
”Ampuja on ketun kanssa tasavertainen. Jos et osaa ampua tai teet pienenkin virheen, siltä yöltä kettu on mennyt. Se kyllä vähän korpeaa.”
Jokiniemi esittelee kauden saalistaan, komein on tummanpuhuva ristikettu. ”Tuosta mie sitä ammuin läpi, se on sydänosuma. Silti se aina tahtoo mennä jonkin matkaa ennen kuin kaatuu.”
Mies kaipaa myrkkypyynnin vuosia. Se oli sentään inhimillinen pyyntikeino nykyisiin jalkanaruihin verrattuna.
”Narussa kettu stressaantuu, se riuhtoo itsensä verille ja raajarikoksi, paleltuukin pakkasella. Narupyynti ei ole heikkohermoisten hommaa.”
Saalis päätyy hyötykäyttöön, jos nahka vain on kelvollinen. Vielä 1970-luvulla ketunnahka oli arvossaan. Silloin 20 nahalla sai Ockelbo 600 -moottorikelkan.
”Enontekiöllä asuva tyttäreni ompelee muokatut ketunnahkat komeiksi karvalakeiksi ja lämpimiksi kintaiksi. Niihin on myös hyvä pyyhkäistä nokka”, mies veistelee. KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
