Lukijalta: Suomessa on 803 000 koiraa ja 552 000 lasta – lemmikkien kasvatus saa paljon enemmän huomiota kuin lasten

Lapsia leikkimässä. Kuvituskuva. Kuva: Viestimedian arkisto

Televisiossa pyörii Pentu-live. Parhaissa paloissa näytetään emon ja pentujen lempeä hoivasuhde. Pentu-live seikkailee autossa, naurumaratonissa, koiralle keksitään iltasatu. Möpsö esittäytyy ja Allusta kasvatetaan vahvatahtoinen nuorukainen.

Niinpä… Mustin ja Mirrin pörssi kukoistaa. Pentu-livellä on ollut 1,5 miljoonaa katsojaa. Hyvin käyttäytyvä koira ei hyökkäile, vaan luottaa ihmisiin.

Entä ihmislapsi? Miksi alaikäisten aggressiivisuus ja mielenterveysongelmat lisääntyvät? Eikö lapsen kasvuun ja kasvatukseen tarvittaisi samantapaisia ohjelmia. Entä jos TV pyörittäisi Vauva-liveä, Taapero-liveä tai Teini-liveä: tosiohjelmaa lapsista ja perheistä viidakkoselviytyjien ja maajussimorsiamien oheen. Suomenruotsalaiset ja norjalaisetkin osaavat positiivisen vaikuttamisen keinot.

Kasvatuskeskustelussa korostuvat poliisit, turvajärjestelmät, virkailijat ja terapeutit. Toki kipeitä aiheita on kuppikunnasta riippumatta. Ja keskustelua tarvitaan. Totisinkin äänen painoin. Mutta?

Vanhemmuudesta ja vauvojen hoivasta vaietaan. Liian vähän puhutaan perheen hyvistä puolista. Suurperhe, uusperhe, viikonloppuperhe, adoptioperhe. Kaikki voivat onnistua, jos avoimesti etsitään osapuolille sopivia ratkaisuja.

Koiraohjelmien otsikot sopisivat suoraan lapsiohjelmiin. Emo jokeltelee vauvalle. Isi telmii taaperon kanssa. Vauva-live seikkailee autossa, leirintäalueella, hotellissa, naurumaratonissa. Näin Allusta kasvaa voimamies ja Einosta vilkas herra. Jos uskotaan hauvatarjonnan vaikuttavuuteen, sama voisi koskea vauvaohjelmiakin.

Isää ja äitiä kuormitetaan työelämän stressillä. Siksikö lapsetkin voivat huonosti? Lapsesta huolehtiminen tarkoittaa ruoan, juoman, unen, siisteyden vaalimista, mutta myös päivittäistä henkistä hoivaa: emon ja lapsen tervettä kiintymyssuhdetta.

Davosin tutkimuksen mukaan suurin uhka on väärä tieto. Hyväuskoisuus vaivaa aikuisiakin, kun korkeasti koulutetut korostavat koulujen, hoitolaitosten ja poliisin merkitystä lasten kasvatuksessa. Tärkeät tutkimukset suomalaisten lasten myönteisten tunteiden vajeesta jätetään sivuun. Tahallaanko?

Lapsen aivot imuroivat itseensä sellaista maailmaa, mitä heille tarjotaan ja opetetaan. Koirasta ei ole äidiksi, isäksi eikä lapsen ikiomaksi emoksi.

Tuula Väyrynen

äidinkielen lehtori, eläkkeellä

Kempele