Maakuntien yritysten kannattaa tähyillä yhteistyöhön
Maakuntien sosiaali- ja terveysalan yritysten ja yhdistysten kannattaa ehkä alkaa etsiä toisiaan. Siihen kannustavat sekä sote-uudistus että uudistuva hankintalaki.
Markkinat ovat jo keskittyneet sosiaalipuolella, ja myös terveysalan pienempien toimijoiden voi olla hyvä alkaa etsiä yhteistyökumppaneita, Kuntaliiton johtava lakimies Juha Myllymäki sanoi perjantaina toimittajatilaisuudessa.
Esimerkiksi fysioterapiayritykset ovat jo perustaneet valtakunnallisen kattojärjestön, joka hinnoittelee, kilpailuttaa ja laskuttaa jäsentensä puolesta.
Sote-palveluita järjestää nyt 170 tahoa, jatkossa ehkä 30–40 palvelutuotantoaluetta viidellä sote-alueella.
Sote-alueet päättävät, mitä palveluita niiden alueella järjestetään ja ketkä niitä tuottavat. Tuottajina eli palvelutuotantoalueina ovat suurimmat kunnat ja kuntayhtymät, joita mahtunee kullekin sote-alueelle vain 4–5. Nämä puolestaan hankkivat palvelut kunnilta, kuntayhtymiltä, yrityksiltä, yhdistyksiltä ja säätiöiltä.
Suomen hankintalakia ollaan uudistamassa vuodelle 2016, eikä sote-hankintojen mallia ole vielä päätetty. Viiden sote-alueen määrä aloittaa toimintansa vuoden 2017 alusta.
Keväällä voimaan tullut EU:n hankintadirektiivi säätää sote-palveluille 750 000 euron kynnyksen, jonka ylittävät hankinnat on kilpailutettava EU-tasolla.
Suomessa on noudatettu tähän saakka kansallisesti 100 000 euron kynnystä, mutta sen jatkosta ja kynnysten koosta uudessa laissa ei ole linjauksia.
Niinpä auki on juuri esimerkiksi sote-alueiden palveluiden hankinta.
Kuntaliiton mielestä palvelutuotantoalueiden tulisi saada hankkia ja ratkaista hankintamallinsa itse.
Huolena on pienten tuottajien asema, koska riskinä on markkinoiden liiallinen keskittyminen.
”Asia on auki. Meidän lähtökohtamme on, että palvelutuotantoalueet ovat hankkiva taho. Ne ovat lähellä arkea ja tuntevat maastot ja markkinat”, Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Tuula Haatainen sanoo.
Kuntaliitto muistuttaa, että jatkossakin ostaja päättää, mitä ja millä ehdoilla se haluaa ostaa. Siksi tarjouspyyntövaiheessa pitää miettiä tarkasti, mitä halutaan painottaa.
Hankintoja voidaan pilkkoa, jotta pienemmätkin toimijat pääsisivät mukaan.
”Nykyisestä hankintalaista haluttiin tiukka ja kaikille tasapuolinen. Nyt olen aistinut tuulen kääntyneen niin, että pienempienkin halutaan pärjäävän”, Myllymäki sanoo.
Hinnan ohella voidaan asettaa pätevyysvaatimuksia tai vaatia esimerkiksi, että valittava yritys työllistää tietyn määrän pitkäaikaistyöttömiä.
Valintaperusteeksi ei sen sijaan voida asettaa verojen maksamista Suomeen. Vaikka yritys ei maksaisi euroakaan tänne, mutta tekee sen pykälien mukaan laillisesti, ehtoa ei voi käyttää, Myllymäki sanoo.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
