Maailman johtajat kuuntelevat viljelijöitä
Maailman tuottajajärjestön puheenjohtaja Robert Carlson aloitti maataloustyöt vuonna 1979. USA:n Pohjois-Dakotan osavaltiossa asuva Carlson oneläkkeellä maataloudesta, mutta sai järjestön johtamisesta uuden haasteen. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoNUMMI-PUSULA (MT)
Maailman johtajat ovat innokkaita kuulemaan maanviljelijöitä, arvioi Maailman tuottajajärjestön WFO:n puheenjohtaja Robert Carlson ensimmäistä vuottaan viljelijöiden johtajana.
”Meidän järjestöllämme on pääsy maailman johtajien puheille. He kaikki ovat tiedemiehiä tai poliitikkoja, eivätkä he tiedä, miten ruokaa käytännössä tuotetaan”, Carlson sanoo.
Kiinnostus viljelijöitä kohtaan on seurausta ruokaturvallisuuden aiheuttamasta huolesta. Poliitikot ymmärtävät kyllä, että ruokaa on saatava lisää ja että ympäristö sen tuottamiselle vaikeutuu.
Kukaan muu kuin viljelijät ei kuitenkaan pysty antamaan vastauksia siihen, miten yhtälö käytännössä ratkaistaan.
Siksi Carlsonilla riittää vientiä.
”Ensimmäinen vuosi oli kiireisempi ja vaativampi kuin odotin. En ole koskaan nähnyt, että maanviljelijän ammattia pidetään näin arvossa.”
Kun johtajat kysyvät Carlsonilta, mitä pitäisi tehdä, jotta ruokaturvallisuus toteutuisi, vastaus ei ole kovinkaan yllättävä.
”Tehkää maataloudesta kannattavaa. Kun me saamme voittoa, me tuotamme enemmän ruokaa.”
Sama pätee kaikkialla maailmassa, vain mittakaava on eri. Viljelijä tarvitsee tuottoa, jotta uskaltaa investoida. Carlson painottaa, että tuotannon kasvaminen vaatii investointeja.
Toinen teko olisi varastojen kasvattaminen.
”Tällä hetkellä kulutus ja tuotanto ovat liian lähellä toisiaan. Varsinkin kehitysmaissa pitäisi keskittyä varastoinnin parantamiseen.”
WFO on aktiivinen kehitysmaissa. Siellä tehokas poliittinen työkalu olisi jonkinlainen vakuutus satoriskin varalta.
Järjestö perustettiin Etelä-Afrikassa viime vuoden syyskuussa ajamaan viljelijöiden etuja.
Vuosi sitten tuottajajärjestöjä oli mukana 28 maasta, nyt jo 44 maasta. Kasvu on nopeaa ja Carlson odottaa sen jatkuvan.
”Odotan 40 prosentin kasvua vuosittain lähivuosien ajan. Liittymisneuvottelut ovat usein nopeita, sillä jäsenyys on edullinen köyhille maille. Tarvitsemme enemmän jäseniä Afrikasta ja Aasiasta.”
Carlson oli Suomessa MTK:n vieraana. Tänne hän tuli Dohasta, jossa parhaillaan käydään ilmastoneuvotteluja. Se on seuraava pöytä, johon viljelijöiden täytyy päästä.
”Ilmastoneuvotteluissa emme ole vielä riittävän vahvasti mukana. Sinne meidän pitää kuitenkin päästä, sillä me joudumme sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja pystymme vaikuttamaan siihen.”
Sellaista on maailman viljelijöiden johtajan työ: ilmastoneuvotteluista Dohasta Nummi-Pusulaan rapsuttamaan alkuperäiskarjaa. Matkaseurana on yleensä vaimo ja WFO:n naisjärjestön puheenjohtaja Susan Carlson.
Rouva varsinkin on erityisen kiinnostunut maitotilan arjesta.
”Vietin 50 ensimmäistä vuottani maitotilalla, jolla oli oli 50 lehmää. Lähdin sieltä vuonna 2003”, hän kertoo ja keskittyy tutustumaan kyyttöihin.
Ja kyytöthän tutustuivat mielellään Carlsoneihin.
”Kyytöt ovat hyvin ihmisläheisiä, ne tuppaavat heti liki”, tilan isäntä Mikael Tammirinne sanoo.
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
