Pienviljelijät tuottavat ruuan Sambiassa

Sikalongon kyläläiset kokoontuivat puutarhan ympärille tapaamaan vieraita Suomesta. Juho Paavola Kuva: Viestilehtien arkisto

CHOMA, SAMBIA (MT)

Kehitysmaan maatalouspolitiikka on tasapainoilua kannattavan suurtuotannon ja pienimuotoisen kotitarvetuotannon välillä.

Sambian maanviljelijöiden etujärjestössä Zambian National Farmers Unionissa (ZNFU) on 460 000 jäsentä. Jäsenistä noin 600 on suuria kaupallisia maatiloja. Loput ovat pienviljelijöitä hajautuneena ympäri yli kaksi kertaa Suomen kokoista kehitysmaata.

Suuret maatilat tuottavat pihvilihaa, maissia ja paljon rahaa. Varsinkin naudanlihan kysyntä kaupungeissa olisi loputon.

Pienviljelijöitä ei kuitenkaan sopisi unohtaa, sillä he tuottavat 90 prosenttia maissista. Maissi on tärkein ruoka ja sitä syödään jokaisella aterialla.

Pääkaupungissa Lusakassa ZNFU:n toimitusjohtaja Ndambo E. M. Ndambo vakuuttaa, että pienviljelijät on otettu huomioon.

”Meillä on esimerkiksi tekstiviestipalvelu, jonka avulla viljelijät saavat tuotteiden hintatietoja. Viljelijöitä tuetaan jakamalla siemeniä ja lannoitteita”, Ndambo sanoo.

Vuodelle 2012 siemen- ja lannoitetuki lisääntyi. Ndambo ottaa kunniaa järjestölleen myös verouudistuksesta.

”Maatalouden tuloveroa laskettiin 15 prosentista 10:een. Se hyödyttää kaikkia viljelijöitä ja houkuttelee meille uusia jäseniä.”

Isoja kaupallisia maatiloja on alle yksi prosentti. Ne kuitenkin työllistävät maaseudulla, suurimmat jopa tuhansia.

”Maatilat maksavat huonoa palkkaa. Mitä muuta meillä olisi maaseudulle tarjota?” Ndambo kysyy.

Maaseudulla pitäisi olla työpaikkoja, jotta asutus ei pakkautuisi kaupunkeihin. Maaseudulla köyhät voivat sentään viljellä ruokaa itselleen, mutta kaupungeissa uhkaa slummiutuminen.

Noin puolet pienviljelijöistä kuuluu liittoon. Yleensä ne, joilla on tavoitteena myydä satoa.

Suuri osa taiteilee kotitarveviljelyn ja pienimuotoisen kaupallisen tuotannon rajoilla. Tärkeintä on turvata riittävästi ruokaa omalle perheelle.

Maanviljelijä Ralley Mudendalla on kymmenen hehtaaria maata. Hän viljelee maissia, maapähkinöitä, kassavaa ja bataattia.

Kylvötyöt härkäpelillä kestävät noin kaksi viikkoa. Auran ja äkeen vuokra on yhteensä 100 000 kwachaa (15 euroa).

Koneiden vuokraamisessa Mudendalla on sama ongelma kuin kaikilla muillakin maailmassa.

”Kun kelit suosivat, on kiire. Juuri silloin kaikki muutkin tarvitsevat koneita. Minulla on yksi härkä ja kaksi lehmää vetämässä koneita.”

Aura kannattaisi ostaa, mutta se on liian kallis. Chomassa aura maksaa noin 750 000 kwachaa (115 euroa) ja äes noin 800 000 kwachaa (122 euroa).

Kaikki tuotteet on myytävä lähellä. Siitä voi koitua hankaluuksia.

Jos tuotteita ei voi säilöä, hinta painuu alas, koska kaikki haluavat myydä yhtä aikaa.

Haaveissa olisi jalostaa tuotteita pidemmälle. Esimerkiksi Chomaan aiottiin perustaa tehdas, joka pakkaisi ruokaa tölkkeihin. Hanke epäonnistui ja samalla yritys viedä ruokaa kauemmas. Markkinat pysyivät paikallisina.

Pieni parannus satoon voi kuitenkin tuoda suuren parannuksen elintasoon. Ja esimerkiksi maissille löytyy ostaja. Valtio ostaa kaiken tarjottavan.

Kehitysyhteistyön ja ZNFU:n johdolla viljelijöitä koulutetaan kestävämpään viljelyyn. Conservation Farming -ohjelma pyrkii säilyttämään maan kasvukyvyn ja lisäämään satoa. Suomi on ohjelmassa mukana.

Myös Mudenda on mukana ja kokee hankkeen hyödylliseksi.

Parina viime vuonna Sambiassa sato on ollut suurempi kuin kulutus. Silti joillain seuduilla kärsitään aliravitsemuksesta.

Hamubbinatun kylässä elintaso on ollut nousussa noin kolme vuotta. Edistystä on tuonut yhteistoiminta, jonka ansioista parin aarin palsta vihanneksia puron lähellä pystytään kastelemaan.

Veden kantaminen käsin rajoittaa pinta-alaa. Siksi Mary Hawumba suunnittelee pienen puron patoamista. Läheinen laakso varastoisi vettä koko vuodeksi.

”Sitten vihanneksia voisi kasvattaa ympäri vuoden. Hallitus voi tukea hanketta, mutta se tarvitsee puhemiehen. Olen puhunut siitä jo kirkolla”, Hawumba sanoo.

Elintasoa on kasvattanut myös seurakunnan lahjoittamat lehmät. Jokainen talous sai yhden lehmän.

Lehmä vaatii työtä, mutta maidosta saatava raha on kaksinkertaistanut Chief Mapanzan tulot.

”Maitoa myymällä saa tuloja monta kertaa viikossa. Sadon myymisestä tuloja tulee vain kerran pari vuodessa. Valtio ostaa maitoa ja siitä on tänä vuonna saanut hyvän hinnan”, Mapanza sanoo.

Maidon vieminen kylmään on haaste. Sitä pitää päivittäin kiikuttaa pyörällä tai kävellen meijerin keräyspisteeseen. Matkaa on kymmenen kilometriä.

AIMO VAINIO

Avaa artikkelin PDF